Han­na-Mari Tyr­väi­nen

Pirt­ti­lah­del­la ka­las­ta­nut Len­ni Pärs­si­nen, 21, ajaa ve­neel­lä ran­taan ja las­kee lai­tu­ril­le muo­vi­äm­pä­rin, jos­sa on iso­ja ah­ve­nia.

– Kä­vin lä­his­töl­lä aa­mu­ka­las­sa. Ji­gaa­mas­sa ja heit­te­le­mäs­sä vä­hän sy­vem­mäl­lä ve­de­na­lai­sel­la kum­mul­la, jos­ta tuli muu­ta­ma hyvä ah­ven. Per­kaan ne tä­nään, lai­tan fi­leik­si ja pais­tan pan­nul­la, Pärs­si­nen to­te­aa iloi­ses­ti.

Hän nou­see ve­nees­tä ja kä­ve­lee pol­kua pit­kin mö­kil­le. Te­ras­sil­la on le­vi­tet­ty­nä edel­lis­päi­vä­nä ke­rät­tyä sie­ni­sa­toa, puh­dis­tet­tu­ja kan­ta­rel­le­ja ja sup­pi­lo­vah­ve­roi­ta.

– Ke­rä­sin ne täs­tä ihan lä­hel­tä. Kä­vin myös ei­len ka­las­ta­mas­sa, ja kun syön­ti lop­pui, oli pääs­tä­vä mai­hin et­si­mään sie­niä.

Pärs­si­nen kier­tää tut­tu­ja sie­ni­paik­ko­ja ja täl­lä ker­taa hän­tä kiin­nos­taa ni­me­no­maan Pirt­ti­mä­ki.

– Läh­den kat­so­maan sa­mal­la kult­tuu­ri­mai­se­mia ja van­ho­ja ra­ken­nuk­sia sie­nes­tä­mi­sen ohes­sa, hän sa­noo.

En­nen met­sään läh­töä Pärs­si­nen näyt­tää kui­vat­ta­mi­aan sup­pi­lo­vah­ve­roi­ta ja tor­vi­sie­niä, jot­ka on säi­löt­ty pie­niin muo­vi­pus­sei­hin. Ruo­an­lai­tos­ta pi­tä­vä Pärs­si­nen sa­noo käyt­tä­vän­sä sie­net kas­tik­keis­sa.

– Sie­net ovat tosi näp­pä­rää ret­kei­ly­ruo­kaa. Näi­tä voi jau­haa vaik­ka kau­ra­hiu­ta­lei­den se­kaan ja teh­dä suo­lais­ta kau­ra­puu­roa. Lai­toin vii­mek­si me­lon­ta­ret­kel­lä se­kaan myös ton­ni­ka­laa. Se oli hy­vää ret­ki­muo­naa, hän to­te­aa.

Pärs­si­nen ke­rää sie­net vyö­tä­röl­le lai­tet­ta­vaan pus­suk­kaan.

– Tänä vuon­na on ol­lut hyvä sie­ni­kau­si. Sie­niä puk­kaa ihan joka paik­kaan, hän sa­noo.

Sie­nes­tä­jän ei tar­vit­se kä­vel­lä kuin mö­kin taak­se ja kel­tai­sia kan­ta­rel­le­ja on niin pal­jon, et­tä jo­kai­sel­la as­ke­lel­la on va­rot­ta­va, et­tei as­tu nii­den pääl­le.

Pärs­si­nen sa­noo erot­ta­van­sa kan­ta­rel­lit hel­pos­ti maas­tos­ta kel­tais­ten koi­vun­leh­tien jou­kos­ta.

– Sil­mä on har­jaan­tu­nut sii­hen. Mi­nut on ini­ti­oi­tu jo kol­me­vuo­ti­aa­na tä­hän hom­maan, hän nau­raa.

Ini­taa­ti­ol­la hän viit­taa us­kon­nol­li­seen siir­ty­mä­riit­tiin. Toi­sin sa­no­en van­hem­mat ovat vie­neet hä­net sie­ni­met­sään jo pik­ku­poi­ka­na ja in­nos­tus pe­ru­ja lap­suu­des­ta as­ti.

Sie­niä on nyt niin pal­jon, et­tei met­säs­tä malt­tai­si läh­teä pois. Edel­li­sil­ta­na met­säs­sä meni hä­mä­rään saak­ka.

– Tämä on ol­lut tosi hyvä sie­ni­vuo­si. Mie­tin ai­na ke­säi­sin, et­tä mil­loin sa­taa ja on­ko ol­lut riit­tä­vän kos­te­aa. Tääl­lä on se hyvä puo­li, et­tä jär­viä on joka pai­kas­sa ja kos­teut­ta löy­tyy yleen­sä ai­na jos­tain, vaik­ka muu­ten oli­si ihan kui­va kesä.

Hi­mo­sie­nes­tä­jä sa­noo, et­tä mi­kä­li kan­ta­rel­le­ja ei kas­va jois­sain pai­kois­sa, alu­eil­ta tus­kin löy­tyy sil­loin sup­pi­lo­vah­ve­roi­ta­kaan, ja nii­tä kan­nat­taa läh­teä et­si­mään ai­van muu­al­ta.

– Vä­lil­lä on kiva kier­rel­lä ihan uu­sia ja vie­rai­ta maas­to­ja.

Vii­me ke­vää­nä luon­to-oh­jaa­jak­si val­mis­tu­nut Pärs­si­nen liik­kuu muu­ten­kin pal­jon met­sis­sä.

– Tääl­lä Sai­maal­la läh­den har­vem­min met­sään pel­käs­tään kä­ve­lyl­le. Hel­sin­gis­sä on pal­jon tär­ke­äm­pää läh­teä kat­se­le­maan luon­toa, kun sitä ei ole jat­ku­vas­ti ym­pä­ril­lä. Tyk­kään me­loa saa­ris­tos­sa, jos­ta löy­tyy ai­toa luon­toa ja rau­haa, hän ker­too.

Luon­to­ar­vois­ta kiin­nos­tu­nut Pärs­si­nen viih­tyy hy­vin mö­kil­lä ja käy Puu­ma­las­sa vä­hin­tään ker­ran kuu­kau­des­sa. Hän mat­kus­taa paik­ka­kun­nal­le ju­nal­la ja lin­ja-au­tol­la sekä Puu­ma­lan sa­ta­mas­ta lop­pu­mat­kan ve­ne­kyy­dil­lä.

– Tääl­lä on va­paus. Se tar­koit­taa sitä, et­tä saa kuun­nel­la pui­den hu­mi­naa ja käy­dä rau­has­sa sau­nas­sa ja ui­mas­sa. Sa­mal­la voin miet­tiä omia aja­tuk­sia.

Pärs­si­nen mök­kei­lee täl­lä erää kuu­det­ta päi­vää, ei­kä pa­luu­päi­väs­tä ole vie­lä var­muut­ta.

– Yri­tän vie­lä pa­kas­taa ah­ve­nia ja kui­va­ta sie­niä. Tar­koi­tuk­se­na on pyö­räil­lä Imat­ral­le mum­mon luok­se ja vie­dä näi­tä hä­nel­le tu­li­ai­sik­si. Läh­den sit­ten siel­tä ko­tiin Hel­sin­kiin, hän sa­noo.