Hanna-Mari Tyrväinen
Pirttilahdella kalastanut Lenni Pärssinen, 21, ajaa veneellä rantaan ja laskee laiturille muoviämpärin, jossa on isoja ahvenia.
– Kävin lähistöllä aamukalassa. Jigaamassa ja heittelemässä vähän syvemmällä vedenalaisella kummulla, josta tuli muutama hyvä ahven. Perkaan ne tänään, laitan fileiksi ja paistan pannulla, Pärssinen toteaa iloisesti.
Hän nousee veneestä ja kävelee polkua pitkin mökille. Terassilla on levitettynä edellispäivänä kerättyä sienisatoa, puhdistettuja kantarelleja ja suppilovahveroita.
– Keräsin ne tästä ihan läheltä. Kävin myös eilen kalastamassa, ja kun syönti loppui, oli päästävä maihin etsimään sieniä.
Pärssinen kiertää tuttuja sienipaikkoja ja tällä kertaa häntä kiinnostaa nimenomaan Pirttimäki.
– Lähden katsomaan samalla kulttuurimaisemia ja vanhoja rakennuksia sienestämisen ohessa, hän sanoo.
Ennen metsään lähtöä Pärssinen näyttää kuivattamiaan suppilovahveroita ja torvisieniä, jotka on säilötty pieniin muovipusseihin. Ruoanlaitosta pitävä Pärssinen sanoo käyttävänsä sienet kastikkeissa.
– Sienet ovat tosi näppärää retkeilyruokaa. Näitä voi jauhaa vaikka kaurahiutaleiden sekaan ja tehdä suolaista kaurapuuroa. Laitoin viimeksi melontaretkellä sekaan myös tonnikalaa. Se oli hyvää retkimuonaa, hän toteaa.
Pärssinen kerää sienet vyötärölle laitettavaan pussukkaan.
– Tänä vuonna on ollut hyvä sienikausi. Sieniä pukkaa ihan joka paikkaan, hän sanoo.
Sienestäjän ei tarvitse kävellä kuin mökin taakse ja keltaisia kantarelleja on niin paljon, että jokaisella askelella on varottava, ettei astu niiden päälle.
Pärssinen sanoo erottavansa kantarellit helposti maastosta keltaisten koivunlehtien joukosta.
– Silmä on harjaantunut siihen. Minut on initioitu jo kolmevuotiaana tähän hommaan, hän nauraa.
Initaatiolla hän viittaa uskonnolliseen siirtymäriittiin. Toisin sanoen vanhemmat ovat vieneet hänet sienimetsään jo pikkupoikana ja innostus peruja lapsuudesta asti.
Sieniä on nyt niin paljon, ettei metsästä malttaisi lähteä pois. Edellisiltana metsässä meni hämärään saakka.
– Tämä on ollut tosi hyvä sienivuosi. Mietin aina kesäisin, että milloin sataa ja onko ollut riittävän kosteaa. Täällä on se hyvä puoli, että järviä on joka paikassa ja kosteutta löytyy yleensä aina jostain, vaikka muuten olisi ihan kuiva kesä.
Himosienestäjä sanoo, että mikäli kantarelleja ei kasva joissain paikoissa, alueilta tuskin löytyy silloin suppilovahveroitakaan, ja niitä kannattaa lähteä etsimään aivan muualta.
– Välillä on kiva kierrellä ihan uusia ja vieraita maastoja.
Viime keväänä luonto-ohjaajaksi valmistunut Pärssinen liikkuu muutenkin paljon metsissä.
– Täällä Saimaalla lähden harvemmin metsään pelkästään kävelylle. Helsingissä on paljon tärkeämpää lähteä katselemaan luontoa, kun sitä ei ole jatkuvasti ympärillä. Tykkään meloa saaristossa, josta löytyy aitoa luontoa ja rauhaa, hän kertoo.
Luontoarvoista kiinnostunut Pärssinen viihtyy hyvin mökillä ja käy Puumalassa vähintään kerran kuukaudessa. Hän matkustaa paikkakunnalle junalla ja linja-autolla sekä Puumalan satamasta loppumatkan venekyydillä.
– Täällä on vapaus. Se tarkoittaa sitä, että saa kuunnella puiden huminaa ja käydä rauhassa saunassa ja uimassa. Samalla voin miettiä omia ajatuksia.
Pärssinen mökkeilee tällä erää kuudetta päivää, eikä paluupäivästä ole vielä varmuutta.
– Yritän vielä pakastaa ahvenia ja kuivata sieniä. Tarkoituksena on pyöräillä Imatralle mummon luokse ja viedä näitä hänelle tuliaisiksi. Lähden sitten sieltä kotiin Helsinkiin, hän sanoo.