Tiina Puputti
Magnus Riise yrittää avata ohjaamon ovea, mummo Arja Mielonen nostaa vieressä Emilia-siskoa, jotta hän näkee kunnolla ikkunasta. Äiti Katriina Riisen takaa kuuluu järjestävän tahon kysyvä ääni, haluaisivatko lapset käydä sisällä.
– Ollaan viihdytty parhaiten näiden isojen koneiden äärellä, nauraa Katriina.
Ruokotaipaleen Maamiesseura piti viime lauantaina 110-vuotisjuhlat osana perinteistä Hurissalon Wanhat Wermeet -tapahtumaa. Pääpuhujana oli kansanedustaja Vesa Kallio, joka nosti puheensa tärkeimmäksi asiaksi hajautetun yhteiskunnan.
– Meillä tulee olla maakunnallisella ja paikallisella tasolla sellaiset palvelut, että täällä on yrittämisen, elämisen, asumisen ja perheen perustamisen edellytykset, Kallio sanoo.
https://www.youtube.com/watch?v=8cl2NcZcd2k&feature=youtu.beJuhlassa puhuivat myös kunnanjohtaja Niina Kuuva, yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Juha Kaipainen sekä aiempi puheenjohtaja Esa Karjalainen. Kaipainen kertoili tarinoita, jotka olivat löytyneet vanhoista pöytäkirjoista. Lisäksi hän mainitsi, että 2016 yhdistys joutui lakkautettavien listalle, ja kuinka silloinen johtokunta etsi nuoret jatkajat. Kaipainen välitti kiitokset tästä Esa Karjalaiselle, Timo Hämäläiselle, Hannu Kaipaiselle, Pekka Luukkoselle ja Ismo Kiljuselle. Puheiden jälkeen Kaipainen esitteli alle 40-vuotiaista miehistä koostuvan johtokunnan. Juhla päättyi Hurissalon Marttojen pullakahveihin
Maamiesseuran johtokunta ideoi juhlan kunniaksi wanhojen wermeiden lisäksi näytille uudet vermeet. Seura oli tuonut näyttelyyn Pilkemaster Super -klapikoneen ja hydraulihalkojan, joita he myös vuokraavat. Johtokunta ja seuran jäsenet toivat paikalle omia koneitaan, ja mukana oli myös yhteistyökumppaneiden kalustoa. Kaikkiaan näyttelyalueella oli toistakymmentä maatalous- ja metsäkonetta.
– Suunniteltiin yhdessä, mitä kalustoa kukin tuo, että saadaan mahdollisimman laaja segmentti siitä, millaisilla välineillä täällä maakunnassa touhutaan. Meillä on metsätalous vahvassa roolissa ja siksi haluttiin, että täällä on metsäkaluston koko ketju, kertoo johtokunnan jäsen Jarkko Karjalainen.
– Pienet ihmiset ja heidän perheensä pääsevät näkemään, millä vehkeillä näitä maakuntia pyöritetään. Monet mökkitiet on tehty näillä vehkeillä. Ne lanataan näillä ja talvella ne pidetään näillä puhtaana, sanoo Kaipainen.
Wanhojen Wermeiden osastolla on rivissä eri vuosikymmeniltä olevia autoja, moottoripyöriä ja maatalouskoneita. Osaa voi ihailla, osaa voi testata, ja varmasti omistajat kertovat niistä tarinoita. Anttolalainen Pentti Montonen on saapunut paikalle ”hiirenharmaalla” Massey Ferguson 55:llä, ja pysäköinyt sen osastolle. Hän esittelee sitä saman ajan vaateparrassa ja kertoo, että traktorilla on 50-luvulla kynnetty peltoja. Tapahtumaan häntä vetävät vuosittain samanhenkisten ihmisten tapaaminen.
– Olen käynyt täällä joka vuosi joko traktorilla tai vuoden 1938 Fordilla, hän kertoo.
Maamiesseuran johtokuntalaiset ovat osallistuneet myös wanhojen wermeiden lukumäärän kartuttamiseen. Vuodelta 1974 olevan Ladan ratissa istuu Niko Närhi. Pinkki väri houkuttelee katsojia, ja siitä Närhi saa kiittää puolisoaan, jonka nimissä kulkupeli on. Luksus-Ladan lisäksi Närhi on tuonut konenäyttelyyn traktorin ja wermeiden osastolle traktorin ja niittokoneen. Johtokuntalaisten työpanos tapahtumaa varten ei ole kuitenkaan vain konenäyttely. He ovat huolehtineet myös siitä, että seuraavaa sukupolvea on mukana. Martti Kontinen ajoi paikalle traktorilla, jonka kyydissä saapuivat myös kuusivuotias Venni ja viisivuotias Vili. Lapset ovat yleensä isänsä mukana tapahtumissa ja talkoissa.
– Olin konemessuillakin, kertoo Vili.
Seuran nykyinen puheenjohtaja seisoskelee pellon laidalla ja katselee ympärilleen.
– Kyllä tämä hymyilyttää. Nyt näkee, miksi tätä on tehty. Täältä ne uudet polvet ponnistaa. Tämä on iso juttu, hän sanoo.
Illalla olivat juhlatanssit Ruokotaipaleen lavalla, ja musiikista vastasi Avalon Orkesteri. Tapahtuman järjestivät yhteistyössä Ruokotaipaleen Maamiesseura ry, Hurissalon Martat ry, Ruokotaipaleen Ponnistus ry, Hurissalon Kyläyhdistys ry, Hurissalon Harrastajateatteri ry ja Sale Hurissalo. Sitä tukivat Suomen Metsäsäätiö, Leader Veej’jakaja ja AIKU-hanke.