Tii­na Judén

Kan­sa­lai­so­pis­ton ke­vät­näyt­te­ly ihas­tut­ti tänä vuon­na kä­vi­jöi­tään, joi­ta oli vie­ras­kir­jan mu­kaan noin 300 hen­ki­löä. Se on iso kä­vi­jä­mää­rä ja 14 pro­sent­tia kun­nan vä­ki­mää­räs­tä. Esil­lä oli tai­ta­vien kä­den­tai­ta­jien vä­ri­käs­tä ilot­te­lua kaik­ki­aan 27:ltä Puu­ma­lan kan­sa­lai­so­pis­tol­la jär­jes­tet­tä­väl­tä kurs­sil­ta.

Tilk­ku­töi­den luo­na ta­paan näyt­te­lyä kat­so­maan läh­te­neen iloi­sen nais­ryh­män, jot­ka ovat it­se­kin kä­den­tai­ta­jia. Ky­sees­sä on Hu­ris­sa­lon mart­to­jen kol­mik­ko Sei­ja Kon­ti­nen, Lei­la Hok­ka­nen ja An­nu Mat­tel­mä­ki. Ruo­ka- ja lei­po­mis­tai­to­jen li­säk­si heis­tä jo­kai­nen har­ras­taa it­se­kin kä­si­töi­tä.

– Ku­don mat­to­ja ja olen ol­lut mu­ka­na kä­si­työ­ryh­mäs­sä, jos­sa en­ti­söin mek­ko­ja kirp­pu­to­ri­löy­döis­tä. Kor­jau­som­pe­lu on pal­kit­se­vaa, en­kä ha­lua piir­rel­lä ja lei­ka­ta kaa­vo­ja, sa­noo An­nu Mat­tel­mä­ki.

Lei­la Hok­ka­nen ku­too myös mat­to­ja ja te­kee pyyh­kei­tä sekä peit­to­ja.

– Neu­lon myös pal­jon ja muo­toi­len ke­ra­miik­kaa Mik­ke­lis­sä. Ken­kä­ve­ros­sa oli näyt­te­ly, jos­sa olin mu­ka­na, sa­noo Hu­ris­sa­los­sa asu­va Hok­ka­nen.

Sei­ja Kon­ti­nen taas on mu­ka­na puu­kä­si­töis­sä ja on en­ti­söi­nyt muun mu­as­sa van­han kei­nu­tuo­lin ja pii­ron­ke­ja.

– Tein­pä minä Esa Kar­ja­lai­sen kaa­ta­mas­ta ter­va­le­päs­tä tv-ta­son­kin. Ku­don­ta ja pa­pe­ri­tai­de kuu­lu­vat myös har­ras­tuk­sii­ni, Kon­ti­nen ker­too.

Val­tuus­to­sa­liin on saa­tu Puu­ma­lan muo­ti­maa­il­man luo­muk­sia eri vä­reis­sä. Vih­reä neu­le­pu­ku, jos­sa on a-lin­jai­nen hame ja kau­luk­sel­li­nen neu­le­tak­ki erot­tuu tai­ta­va­na työ­nä. Hu­ris­sa­lon mar­tat epäi­le­vät sen ole­van Sei­ja Iko­sen te­ke­mä, mut­ta var­muut­ta en asi­aan saa, sil­lä useim­mis­ta te­ok­sis­ta puut­tu­vat te­ki­jän ni­met. Kult­tuu­ria ra­kas­ta­vas­sa kun­nas­sa tör­mään vaa­ti­mat­to­muu­teen. Esil­lä on ai­nut­laa­tui­sia mys­sy­jä, lie­ri­hat­tu­ja ja huo­pa­hat­tu­ja. Jouk­koon mah­tuu myös huo­pa­tos­su­ja, kis­so­ja ja koi­ria.

Sei­nil­lä roik­kuu upei­ta per­soo­nal­li­sia mek­ko­ja, jol­lai­sia ei taa­tus­ti tule ky­läl­lä vas­taan tois­ta. Sil­mää­ni pis­tää asus­te­per­he, jo­hon kuu­luu kau­nis ke­sä­le­nin­ki. Sen hel­mas­sa tois­tuu kau­nis kuk­ka­ku­vio. Niin kau­nis, et­tä ar­ve­len ku­vi­on ole­van it­se pai­net­tu kan­kaa­seen. Sama kuk­ka­ku­vio tois­tuu mie­hen sol­mi­os­sa ja lap­sen me­kos­sa, jot­ka kuu­lu­vat tuo­te­per­hee­seen.

It­se ku­dot­tu­jen mat­to­jen per­soo­nal­li­set vä­rit ja ku­vi­ot val­loit­ta­vat ja tu­lee tun­ne, et­tä sel­lai­set ha­lu­ai­sin oman mö­kin lat­ti­al­le.

Näyt­te­lyn­val­vo­ja­na toi­mi­va Tert­tu So­pa­nen pal­jas­taa, et­tä kau­nis vä­rien ilo­tu­li­tus­mat­to on hä­nen ku­to­man­sa.

– Se me­nee syn­ty­mä­ko­ti­ni lat­ti­al­le. Meil­lä on ke­säl­lä po­jan­po­jan Jal­ma­rin ja Emi­li­an häät siel­lä, jo­ten ha­lu­sin tä­hän pal­jon vä­re­jä, So­pa­nen iloit­see.

Hän ker­too tou­hun­neen­sa pit­kään kä­si­töi­den pa­ris­sa, sii­tä läh­tien kun muut­ti maal­ta kir­kon­ky­läl­le. Kä­den­tai­dot ovat kui­ten­kin tul­leet su­vun pe­rin­tö­nä, sil­lä vel­jen­tyt­tö­kin toi­mii kul­ta­sep­pä­nä Tam­pe­reel­la.

Vii­mei­se­nä näyt­te­ly­päi­vä­nä va­pun al­la maa­nan­tai­na Ke­vät­näyt­te­lyyn saa­puu myös ryh­mä Uni­cef-kä­ve­lyl­lä ole­via kuu­des­luok­ka­lai­sia. Iso osa heis­tä pö­läh­tää heti suo­raan ylä­ker­taan, jos­sa on esil­lä ku­va­tei­det­ta. Siel­tä löy­tyy ka­ve­rei­den te­ke­lei­tä. Piir­ros­kir­jaa se­lai­lee myös Vii­via Val­to­nen ja ky­syn hä­nel­tä, on­ko ko­ko­el­mas­sa hä­nen piir­rok­si­aan. Hän ker­too, et­tä näyt­te­lys­sä on hä­nel­tä­kin yk­si piir­ros ja se on ala­ker­ras­sa val­tuus­to­sa­lin oves­sa. Käym­me kat­so­mas­sa piir­rok­sen, joka on fan­ta­si­a­maa­il­mas­ta.

– Käyn ku­vis­käs­sä­ker­hos­sa ja li­säk­si piir­rän joka päi­vä. Mi­nul­la on ko­to­na hur­jas­ti luon­nok­sia vih­kois­sa ja pa­pe­reil­la. Pi­dän fan­ta­si­a­maa­il­mas­ta ja eri­tyi­ses­ti lo­hi­käär­meis­tä, Val­to­nen ker­too.

Hän näyt­tää myös it­se te­ke­mään­sä kur­pit­saa, jon­ka voi lait­taa pää­hän. Sii­nä on sil­mät ja suu ver­kos­ta, min­kä vuok­si sitä voi käyt­tää Hal­lo­ween-naa­mi­ai­sis­sa.

– Kur­pit­sa on teh­ty sa­no­ma­leh­dis­tä ja liis­te­ris­tä alus­tal­le, jos­sa se on muo­vau­tu­nut ja ko­vet­tu­nut. Maa­li­na on ak­ryy­li­vä­re­jä, Val­to­nen ku­vai­lee.

Uni­cef-kä­ve­li­jöis­tä myös Miko Luuk­ko­nen ja Ak­se­li Ha­lo­nen ovat kier­tä­neet näyt­te­lyä. Mo­sai­ik­ki­töi­den jou­kos­ta po­jat pi­tä­vät hie­noi­na eten­kin pöl­löä ja tont­tu­ja, mut­ta ar­ve­le­vat nii­den ole­van pik­ku­tark­kaa te­ke­mis­tä, jota he ei­vät eh­kä jak­sai­si yrit­tää.

– Puu­käs­säs­sä teh­tiin kyl­lä löy­ly­kau­hat. Var­si piti su­lat­taa rau­das­ta ja ta­koa. Kau­ha­o­sa teh­tiin ku­pa­ris­ta ja kä­den pi­di­ke puus­ta, ker­too Miko Luuk­ko­nen.