Tiina Judén
Kansalaisopiston kevätnäyttely ihastutti tänä vuonna kävijöitään, joita oli vieraskirjan mukaan noin 300 henkilöä. Se on iso kävijämäärä ja 14 prosenttia kunnan väkimäärästä. Esillä oli taitavien kädentaitajien värikästä ilottelua kaikkiaan 27:ltä Puumalan kansalaisopistolla järjestettävältä kurssilta.
Tilkkutöiden luona tapaan näyttelyä katsomaan lähteneen iloisen naisryhmän, jotka ovat itsekin kädentaitajia. Kyseessä on Hurissalon marttojen kolmikko Seija Kontinen, Leila Hokkanen ja Annu Mattelmäki. Ruoka- ja leipomistaitojen lisäksi heistä jokainen harrastaa itsekin käsitöitä.
– Kudon mattoja ja olen ollut mukana käsityöryhmässä, jossa entisöin mekkoja kirpputorilöydöistä. Korjausompelu on palkitsevaa, enkä halua piirrellä ja leikata kaavoja, sanoo Annu Mattelmäki.
Leila Hokkanen kutoo myös mattoja ja tekee pyyhkeitä sekä peittoja.
– Neulon myös paljon ja muotoilen keramiikkaa Mikkelissä. Kenkäverossa oli näyttely, jossa olin mukana, sanoo Hurissalossa asuva Hokkanen.
Seija Kontinen taas on mukana puukäsitöissä ja on entisöinyt muun muassa vanhan keinutuolin ja piironkeja.
– Teinpä minä Esa Karjalaisen kaatamasta tervalepästä tv-tasonkin. Kudonta ja paperitaide kuuluvat myös harrastuksiini, Kontinen kertoo.
Valtuustosaliin on saatu Puumalan muotimaailman luomuksia eri väreissä. Vihreä neulepuku, jossa on a-linjainen hame ja kauluksellinen neuletakki erottuu taitavana työnä. Hurissalon martat epäilevät sen olevan Seija Ikosen tekemä, mutta varmuutta en asiaan saa, sillä useimmista teoksista puuttuvat tekijän nimet. Kulttuuria rakastavassa kunnassa törmään vaatimattomuuteen. Esillä on ainutlaatuisia myssyjä, lierihattuja ja huopahattuja. Joukkoon mahtuu myös huopatossuja, kissoja ja koiria.
Seinillä roikkuu upeita persoonallisia mekkoja, jollaisia ei taatusti tule kylällä vastaan toista. Silmääni pistää asusteperhe, johon kuuluu kaunis kesäleninki. Sen helmassa toistuu kaunis kukkakuvio. Niin kaunis, että arvelen kuvion olevan itse painettu kankaaseen. Sama kukkakuvio toistuu miehen solmiossa ja lapsen mekossa, jotka kuuluvat tuoteperheeseen.
Itse kudottujen mattojen persoonalliset värit ja kuviot valloittavat ja tulee tunne, että sellaiset haluaisin oman mökin lattialle.
Näyttelynvalvojana toimiva Terttu Sopanen paljastaa, että kaunis värien ilotulitusmatto on hänen kutomansa.
– Se menee syntymäkotini lattialle. Meillä on kesällä pojanpojan Jalmarin ja Emilian häät siellä, joten halusin tähän paljon värejä, Sopanen iloitsee.
Hän kertoo touhunneensa pitkään käsitöiden parissa, siitä lähtien kun muutti maalta kirkonkylälle. Kädentaidot ovat kuitenkin tulleet suvun perintönä, sillä veljentyttökin toimii kultaseppänä Tampereella.
Viimeisenä näyttelypäivänä vapun alla maanantaina Kevätnäyttelyyn saapuu myös ryhmä Unicef-kävelyllä olevia kuudesluokkalaisia. Iso osa heistä pölähtää heti suoraan yläkertaan, jossa on esillä kuvateidetta. Sieltä löytyy kavereiden tekeleitä. Piirroskirjaa selailee myös Viivia Valtonen ja kysyn häneltä, onko kokoelmassa hänen piirroksiaan. Hän kertoo, että näyttelyssä on häneltäkin yksi piirros ja se on alakerrassa valtuustosalin ovessa. Käymme katsomassa piirroksen, joka on fantasiamaailmasta.
– Käyn kuviskässäkerhossa ja lisäksi piirrän joka päivä. Minulla on kotona hurjasti luonnoksia vihkoissa ja papereilla. Pidän fantasiamaailmasta ja erityisesti lohikäärmeistä, Valtonen kertoo.
Hän näyttää myös itse tekemäänsä kurpitsaa, jonka voi laittaa päähän. Siinä on silmät ja suu verkosta, minkä vuoksi sitä voi käyttää Halloween-naamiaisissa.
– Kurpitsa on tehty sanomalehdistä ja liisteristä alustalle, jossa se on muovautunut ja kovettunut. Maalina on akryylivärejä, Valtonen kuvailee.
Unicef-kävelijöistä myös Miko Luukkonen ja Akseli Halonen ovat kiertäneet näyttelyä. Mosaiikkitöiden joukosta pojat pitävät hienoina etenkin pöllöä ja tonttuja, mutta arvelevat niiden olevan pikkutarkkaa tekemistä, jota he eivät ehkä jaksaisi yrittää.
– Puukässässä tehtiin kyllä löylykauhat. Varsi piti sulattaa raudasta ja takoa. Kauhaosa tehtiin kuparista ja käden pidike puusta, kertoo Miko Luukkonen.