Hanna-Mari Tyrväinen
Lieviskänjoen varrella asuva Jari Hämäläinen katselee lähes umpeen kasvanutta kaislikkoa. Viime kesänä pusikkoon oli jäänyt kiinni kaksi eksynyttä melojaa ja omalla soutuveneellä jokeen ei ole enää mitään asiaa.
– Isä osti tämän paikan 1962 ja siitä lähtien olen jokea seurannut. Silloin tässä pääsi kulkemaan veneellä tappelematta. Kun Lieviskänkoskesta uitettiin puuta Saimaalle, heinää ei kasvanut ollenkaan. Nyt airot tarttuvat siihen kiinni, toteaa Hämäläinen.
Viimeiset puu-uitot tehtiin vuonna 1963 ja sen jälkeen joki on saanut rehevöityä rauhassa. Hämäläisen mukaan kosken kunnostuksesta puhuttiin ensimmäisen kerran jo 15 vuotta sitten.
– Eihän kukaan lähtenyt vetämään asiaa. Sanottiin, ettei jokea kukaan tarvitse. Vasta Ossi Kokin toimesta alkoi tapahtua, hän kiittelee.
Viime keskiviikkoaamuna kajakilla liikkunut Kokki aloitti melontareitin Pienen Jukajärven alapäästä, Lieviskänjoen alkupäästä. Hän saapui Hämäläisen laiturille 1,5 tuntia myöhemmin kuuden kilometrin jälkeen.
– Tästä pääsi juuri ja juuri läpi. Pahin pusikko on 100 metriä ylempänä joenvartta. Siellä kaislikko on ummessa ja leveyttä on vain kanootin verran. Läpi ei pääse kuin työntämällä. Vesi on nyt tosi alhaalla ja jäin pari kertaa kiinni hiekkasärkkiin. Vesi on 45 senttiä alempana kuin keväällä, Kokki toteaa.
Kokki on melonut reitin kahdesti aiemmin kartoittaessaan Lieviskänjoen kunnostustarpeita.
– Positiivinen yllätys, että siitä pääsee noinkin hyvin läpi. Kunhan saadaan perkaus tehtyä ja väylät leveämmäksi, tämä on käytettävissä matalankin veden aikana.
Kokki teki vesistökunnostuksen esiselvityksen ja Puumalan kunta on päättänyt lähteä edistämään Lieviskänjoen kunnostusta ja melontareitin tekemistä. Hankevalmistelu ja rahoituksen hakeminen käynnistyy ensi keväänä.
– Me tarvitsemme lisää tuotteita ihmisten liikkumisen näkökulmasta ja matkailun pohjalta. Lieviskänkoskesta tuli tosi hyvä ja nyt tavoitellaan nimenomaan itäpuolisen Puumalan kehittämistä. Tämä on myös elinvoimahanke, sanoo kunnanjohtaja Niina Kuuva.
Joessa kulkee kolmen kunnan raja ja hankkeeseen suhtaudutaan myönteisesti myös Sulkavalla ja Ruokolahdella. Lieviskänjoen melontareitistä kaavaillaan uutta matkailun valttikorttia. Noin seitsemän kilometrin pituisesta jokiosuudesta kulkee Puumalan puolella kaksi kolmasosaa.
Hankkeen toteutuessa joesta poistetaan kasvustoa noin parin metrin leveydeltä. Perkaaminen on tehtävä kahtena vuonna, jotta sillä on vaikutusta. Jokiväylän avaaminen helpottaa liikkumista ja virtauksen keskittyessä yhteen kohtaan, se pysyy paremmin auki.
– Jokea ei syvennetä, eikä luonnonmukaiseen pohjaan puututa. Tämä on hyvä hiekkapohjainen joki ja yläosan matalista paikoista pääsee läpi poikkeuksellisen matalallakin vedellä. Ruoppaamiselle ole tarvetta, sanoo Kokki.
Tukena tulevat olemaan Metsähallituksen suunnittelemat joen yläpuoliset suojelutoimenpiteet, pintavalutuskenttä ja ojien tukkimiset, joilla estetään metsätaloustoimenpiteiden mukana tulevat valumat. Tornator on perustamassa toiselle puolelle luonnonsuojelualuetta, joten metsänkäsittely vähenee selvästi ranta-alueella.
Toisessa osassa kunnostetaan kahdeksan rantautumispaikkaa, joihin tehdään pienet laiturit. Joen perkauksen osuudeksi on laskettu 10 000 euroa ja rakenteille noin 25 000 euroa. Metsähallitus rahoittaa omat toimenpiteensä.
– Kunnostus kannattaisi aloittaa loppukesällä kasvuston ollessa korkeimmillaan, jotta pahimmat paikat nähdään paremmin. Toki rantarakenteita pystyy käynnistämään jo aiemmin. Oleellista on, että muut kunnat saadaan mukaan, sanoo Kokki.
Lieviskänkosken kunnostus käynnistyi käytännössä Jari Hämäläisen rannasta, Kokin pyytäessä Ely:n väkeä arvioimaan, mitä joelle voisi tehdä.
– Kalatalousvaroja tähän ei voinut käyttää, mutta koskella pysähtyessämme kuulin, että sen kunnostamiseen tukea voisi saada, kertoo Kokki.
Kuntavetoinen suunnittelu käynnistyi 2018 ja Itä-Puumalan osakaskunnan vetämä kunnostushanke viime elokuun alussa. Koski oli ennen kapea kallioon louhittu ränni, mutta nyt siihen on tehty kaivinkoneella 20 senttisiä portaita ja pieniä lammikoita, jotta kalalla on hyvät mahdollisuudet nousta kutemaan yläpuolisille alueille.
Melojat pääsevät ohittamaan kosken reunassa kulkevaa polkua pitkin ja kanoottien kuljetukseen on suunnitteilla pitkospuu-tyylinen vetotela.
Koskeen tehty 25 metriä leveä ja 160 senttiä korkea pohjapato säännöstelee Lieviskänjärven pintaa. Vesiluvassa on vedenkorkeuden asettumista koskeva viiden vuoden tarkkailuvelvoite.
– Kyllä tämä on ihan kosken näköinen ja Puumalaan yksi nähtävyys lisää. Avajaiset pidetään vasta marraskuun alussa, että ehditään saada kunnolla vettä koskeen, hymyilee Kokki.
Kunnostushankkeen kokonaisbudjetti oli 150 000 euroa, josta Puumalan kunta rahoitti kymmenen prosenttia. Valtion tukea hankkeelle saatiin 70 %, WWF:ltä 15 % ja loput Tuuliaisen säätiöltä, Puumalan kalatalousalueelta ja Itä-Puumalan osakaskunnalta, jonka vastuulla on Lieviskänjärven vedenkorkeuden seuranta ja raportointi. Lieviskänjpokeen laskevan Peukalojoen kunnostus kuuluu samaan hankkeeseen.


