Han­na-Mari Tyr­väi­nen

Lem­mik­kien kyn­sien ja tas­su­kar­vo­jen leik­kauk­sen sekä tak­ku­jen sel­vi­tyk­sen ja pois­ton voi ti­la­ta nyt ko­tiin teh­tä­vä­nä pal­ve­lu­na. Mo­ni­toi­miy­rit­tä­jä Nina Luuk­ko­nen tar­jo­aa mah­dol­li­suut­ta muu­ta­ma­na päi­vä­nä kuu­kau­des­sa ja hän tu­lee joko lem­mik­kien ko­tiin tai muu­hun omis­ta­jan osoit­ta­maan paik­kaan Puu­ma­las­sa.

Em­mi Val­to­sel­la on kak­si per­hos­koi­raa, jot­ka toi­mi­vat ää­nek­käi­nä ta­lon vah­tei­na, kun Luuk­ko­nen soit­taa ovi­kel­loa. Val­to­nen on pyy­tä­nyt hä­net käy­mään ja aut­ta­maan Sa­gan ja Tai­gan tak­ku­jen sel­vit­te­lys­sä.

Luuk­ko­nen ka­saa hoi­to­pöy­dän val­miik­si ja päät­tää ot­taa koi­ris­ta en­sim­mäi­se­nä kä­sit­te­lyyn ”sen hil­jai­sem­man ver­si­on”.

– Saga sa­noo urgh, kun hän­tä nos­te­taan, mut­ta se sa­noo sen mi­nul­le­kin, va­roit­taa Val­to­nen.

Luuk­ko­nen nos­taa Sa­gan lat­ti­al­ta sy­liin­sä ja koi­ra urah­taa, mut­ta se ei tot­tu­nut­ta eläin­ten­hoi­ta­jaa pe­lo­ta.

– Minä vain luo­tan sii­hen, et­tei se pure, to­te­aa Luuk­ko­nen, joka on kou­lu­tuk­sel­taan eläin­ten­hoi­ta­ja.

Hän las­kee Sa­gan hoi­to­pöy­däl­le ja koi­ra jää nä­tis­ti ih­met­te­le­mään, mitä seu­raa­vak­si ta­pah­tuu.

Val­to­nen näyt­tää Luuk­ko­sel­le Sa­gan pa­him­mat, rin­ta­ke­häs­sä ole­vat ta­kut.

– Saa­ko näi­tä ihan nap­sia? Vaih­to­eh­to­na­han on, et­tä ta­kut sel­vi­tel­lään au­ki ja sii­nä kes­tää. An­taa­ko hän har­ja­ta, tie­dus­te­lee Luuk­ko­nen.

Val­to­nen an­taa Luuk­ko­sel­le muu­ten va­paat kä­det, mut­ta kor­viin ja hän­tään ei tar­vit­se hir­ve­äs­ti puut­tua. Val­to­nen on har­jan­nut koi­ran­sa edel­lis­vii­kol­la, mut­ta turk­kiin syn­tyy no­pe­as­ti iso­ja­kin tak­ku­ja.

– Sa­gal­ta on pois­tet­tu koh­tu kuu­si vuot­ta sit­ten ja sen seu­rauk­se­na tur­kin laa­tu on muut­tu­nut hy­vin ra­di­kaa­lis­ti. Toi­men­pi­de vai­kut­taa hor­mo­ni­ta­sa­pai­noon ja est­ro­gee­nin tuo­tan­toon. Per­hos­koi­ril­la ei ole juu­ri­kaan poh­ja­vil­laa, mut­ta hän on kun­non kar­va­ka­sa, to­te­aa Em­mi Val­to­nen.

– Koh­tu kun on pois­tet­tu, per­hos­koi­ra ti­put­taa noin kak­si ker­taa vuo­teen turk­kin­sa ko­ko­naan ja kas­vat­taa uu­den. Olen lei­kan­nut hä­nel­le yleen­sä joka ke­vät ly­hy­em­män ke­sä­tur­kin. Ny­ky­ään keit­ti­ö­sak­set ovat hä­nen en­si­a­pu, nau­raa Val­to­nen.

Tai­gal­la on vie­lä koh­tu tal­lel­la, sil­lä Val­to­nen käyt­tää koi­raa näyt­te­lyis­sä.

Luuk­ko­nen ot­taa sak­set ja leik­kaa tak­kuun pys­ty­viil­to­ja, jon­ka jäl­keen hän har­jaa ta­kun au­ki. Saga suo­ras­taan naut­tii ti­he­ä­piik­ki­ses­tä har­jas­ta ja olos­taan Luuk­ko­sen kä­sit­te­lys­sä.

–Se yleen­sä tyy­tyy koh­ta­loon­sa, hy­mäh­tää Val­to­nen.

Saga näyt­tää ren­tou­tu­neel­ta ja sil­tä va­luu ne­näs­tä tip­pa kir­kas­ta nes­tet­tä. Luuk­ko­nen sa­noo sen ole­van ihan nor­maa­lia, sil­lä jos­kus koi­ran sil­mien ja ne­nän vä­lil­lä kul­ke­va kyy­nel­ka­na­va voi hie­man ak­ti­voi­tua pää­tä ja kuo­noa har­ja­tes­sa.

– Mi­nul­la oli tois­sa päi­vä­nä kä­sit­te­lys­sä koi­ra ja pois­tin sil­tä ihan val­ta­vat tak­ku­ka­sat. Turk­ki oli kui­ten­kin niin pak­su, et­tei sitä edes huo­man­nut koi­ras­ta mis­tään. Leik­ka­sin sil­tä myös tas­su­kar­vat ja kyn­net, ker­too Luuk­ko­nen.

Val­to­sen koi­rat ovat tot­tu­neet kyn­sien leik­kauk­seen, ei­kä kum­pi­kaan är­hen­te­le toi­men­pi­det­tä teh­des­sä.

– Kun sii­hen on pen­nus­ta as­ti to­tu­tet­tu, niin se ei ai­heu­ta on­gel­maa, to­te­aa Val­to­nen.

Pu­heen kään­ty­es­sä koi­ran­pen­tui­hin, Luuk­ko­nen ker­too ole­van­sa myös koi­ran­kas­vat­ta­ja.

– Mi­nua odot­taa ko­to­na aust­ra­li­an­pai­men­koi­ran pen­tue. Luo­vu­tu­si­käi­siä koi­ran­pen­tu­ja on seit­se­män.

Luuk­ko­nen ai­koo jat­kaa kuu­kau­sit­tai­sia lem­mik­kien huol­toon kes­kit­ty­viä ko­ti­käyn­te­jä mui­den hom­mien lo­mas­sa.

– Pie­nel­lä paik­ka­kun­nal­la pi­tää ol­la mo­ni­a­lai­nen yrit­tä­jä ja on­nek­si se on mah­dol­lis­ta. Tyk­kään tou­hu­ta eläin­ten kans­sa, sil­lä olen kou­lut­tau­tu­nut alal­le ja mi­nul­la on myös omia koi­ria, jo­ten tämä on tut­tua puu­haa.