Tii­na Pu­put­ti

Vii­me per­jan­tai­na höy­ry­lai­va Wen­no tö­räyt­ti läh­tö­mer­kin kuu­ta­mo­ris­tei­lyl­le, joka oli sa­mal­la ke­sän vii­mei­nen ylei­söl­le tar­koi­tet­tu lai­va­mat­ka. Kol­me­tun­ti­sen ris­tei­lyn alus­sa osal­lis­tu­jat sai­vat ihail­la Sai­maan mai­se­mia ja pi­me­än las­keu­dut­tua jän­nit­tää sitä, ra­koi­lee­ko pil­vi­ver­ho sen ver­ran, et­tä täy­si­kuu näh­dään.

Nuo­ri Nik­las Vid­man (9) ojen­taa läh­det­tä­es­sä lai­vaan nou­si­joil­le Wen­no-pos­ti­kort­te­ja. Se on hä­nen teh­tä­vän­sä sil­loin, kun hän on mu­ka­na lai­val­la. Nik­lak­sen isä on puo­les­taan kan­si­mie­he­nä lai­val­la. Kap­tee­ni Pek­ka Le­hi­koi­nen huik­kaa pai­kal­la oli­joil­le, et­tä nyt pil­li vi­hel­tää kol­me ker­taa läh­dön mer­kik­si ja Vid­man muis­taa nyt tuk­kia kor­van­sa.

– En­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la lai­val­la ol­les­sa säp­säh­din ko­vaa ään­tä, sa­noo Vid­man.

– Tyk­kään ol­la lai­val­la, kun tääl­lä on niin pal­jon po­ruk­kaa ja tut­tu­ja, hän jat­kaa.

Wen­no suun­taa keu­lan koh­ti Ro­kan­saar­ta. Au­rin­gon­las­kun ai­kaan lai­va ohit­taa saa­ren ja kan­nel­la oli­jat saa­vat ihail­la upe­aa pu­nai­se­na heh­ku­vaa tai­vas­ta. Pi­meä las­keu­tuu, mai­se­ma muut­tuu sil­hu­et­ti­mai­sek­si ja kuu­ta­mon odo­tus kas­vaa. Tai­vas on pil­vi­nen.

– Toi­vot­ta­vas­ti näh­dään kuu, kun sil­lä on tän­ne po­ruk­ka hou­ku­tel­tu, nau­raa Mat­ti Hyp­pö­lä (17), joka on lai­vu­rin apu­poi­ka. Hyp­pö­läl­le tämä on jo kuu­des kuu­ta­mo­ris­tei­ly, ja jo­kai­sel­la ker­ral­la kuu on näh­ty. Erääl­lä ris­tei­lyl­lä oli bo­nuk­se­na ha­vait­tu myös norp­pa. Lai­van aja­mi­nen päi­vä- tai kuu­ta­mo­ris­tei­lyl­lä ei­vät Hyp­pö­län mie­les­tä eroa pal­jon toi­sis­taan, vaik­ka yöl­lä on nyt jo pi­me­ää.

– Nyt on vaan pi­dem­pi reit­ti, mut­ta aja­mi­nen ja ran­tau­tu­mi­nen ovat sa­maa, Hyp­pö­lä sa­noo.

Jyr­ki Sai­ro naut­tii kan­nel­la ve­nei­lys­tä il­man kip­pa­rin vas­tuu­ta. Koko ke­sän Sai­maal­la puu­ve­neel­lään aja­va Sai­ro oli tu­tus­tu­mas­sa S/S Wen­noon hei­nä­kuus­sa osa­na puu­ve­nei­li­jöi­den ta­pah­tu­maa. Täl­löin hän päät­ti läh­teä ris­tei­lyl­le vie­lä tä­män ke­sän ai­ka­na. Kuu­ta­mol­la it­ses­sään ei Sai­rol­le ol­lut mer­ki­tys­tä, vaik­ka se li­sä­si­kin mat­kan ek­so­tiik­kaa.

– Eri­tyi­ses­ti mie­lee­ni jäi, kuin­ka hil­jais­ta mat­kan­te­ko on. Li­säk­si ris­tei­lyl­lä tuli uu­sia tut­ta­vuuk­sia, muun mu­as­sa Rans­kas­ta ja Sak­sas­ta, ker­too Sai­ro.

Höy­ry­lai­van ko­ne­huo­ne on avoin­na kai­kil­le. Siel­lä voi näh­dä, kuin­ka ko­ne­mes­ta­ri Jari Yli­nen öl­jy­ää ko­net­ta tai Vil­ma Kyl­lö­nen (14) li­sää pui­ta uu­niin. As­ko Ma­ti­kai­sel­le ko­ne­huo­ne tuo muis­to­ja mie­leen. Hä­nen su­kun­sa omis­ti ai­koi­naan Savo-ni­mi­sen lai­van, joka kul­jet­ti ih­mi­siä Vil­ja­kan­saa­res­ta Puu­ma­laan. Hä­nen uk­kin­sa oli kap­tee­ni, se­dät ajo­mie­hiä ja isä toi­mi ko­ne­mes­ta­ri­na. Ma­ti­kai­nen ve­tää su­vun yh­teis­tä ryh­mää ja hän suun­nit­te­li su­ku­ta­paa­mis­ta Wen­nol­le vuon­na 2020. Ko­ro­nan vuok­si tämä ei kui­ten­kaan sil­loin to­teu­tu­nut, mut­ta nyt Ma­ti­kai­sel­la on uu­si suun­ni­tel­ma kol­men vuo­den pää­hän.

– Hyvä vauh­ti on pääl­lä, mut­ta ko­neen ään­tä ei kuu­lu. Täs­sä on myös puil­la läm­mi­tet­tä­vä höy­ry­ko­ne ku­ten Savo-lai­val­la. Muis­tan hy­vin, kun isä li­sä­si pui­ta ja mi­nä­kin pää­sin pie­ne­nä poi­ka­na heit­tä­mään uu­niin puu­pa­li­koi­ta, muis­te­lee Ma­ti­kai­nen.

Au­rin­gon­las­kun jäl­keen Hyp­pö­lä kään­tää lai­van keu­lan koh­ti ete­lää ja Wen­no läh­tee kier­tä­mään Ro­kan­saar­ta. Kap­tee­ni Le­hi­koi­nen va­lai­see vä­lil­lä va­lon­heit­ti­mel­lä väy­lä­merk­ke­jä, jot­ta py­sy­tään var­mas­ti tur­val­li­ses­ti oi­ke­al­la rei­til­lä. Pil­vi­ver­ho al­kaa ra­koil­la ja täy­si­kuu lois­taa het­ken kaik­kien ilok­si. Het­kes­tä tal­len­tuu mon­ta hie­noa pu­he­lin­ku­vaa, kun suu­rin osa ris­tei­li­jöis­tä sei­soo kan­nel­la ku­vaa­mas­sa.

Bel­la Räi­sä­nen (10) ihai­lee kuu­ta mui­den jou­kos­sa, vaik­ka hän on­kin ol­lut jo use­al­la kuu­ta­mo­ris­tei­lyl­lä ai­em­min­kin. Ris­tei­ly­kon­ka­ri­na hän pi­tää par­haa­na paik­ka­na lai­van ylä­kant­ta, kos­ka siel­tä nä­kee hy­vin.

– Tyk­kään kat­sel­la mai­se­mia, kos­ka ne ovat hie­no­ja. Pi­dän eri­lai­sis­ta pil­vis­tä ja nyt pi­me­äl­lä kuu­ta­mo kiin­nit­tää huo­mi­on, ker­too Bel­la, joka on myös ai­koi­naan kas­tet­tu Wen­nol­la.

Pil­vet peit­tä­vät taas kuun, mut­ta sen valo sii­vi­löi­tyy pil­vien lo­mas­ta ja kuun­sil­ta säi­lyy jär­ven pin­nas­sa. Tai­vas on dra­maat­ti­sen nä­köi­nen. Ko­ti­nie­men va­lot ker­to­vat kir­kon­ky­län lä­hes­ty­mi­ses­tä ja kun Wen­no kään­tyy Puu­ma­lan­sal­meen, pää­se­vät kaik­ki vie­lä ihas­te­le­maan va­lais­tua sil­taa kuun va­loa tih­ku­van tai­vaan al­la. Sa­maan ai­kaan ylä­kan­nel­la kap­tee­ni Le­hi­koi­nen an­taa oh­jei­ta ja Hyp­pö­lä kään­tää ruo­ria nii­den mu­kaan koh­ti Puu­ma­lan sa­ta­maa. Wen­no li­puu lai­tu­riin, köy­det kiin­ni­te­tään ja ih­mi­set as­tu­vat alas lai­vas­ta. Ke­sän vii­mei­nen ylei­sö­ris­tei­ly on päät­ty­nyt.

Mat­ti Hyp­pö­lä on Wen­nol­la viet­tä­mien­sä ke­sien ta­kia päät­tä­nyt ha­kea opis­ke­le­maan me­ri­kap­tee­nik­si.