Hanna-Mari Tyrväinen
Saimas Spinneryn käsinkehräyskurssilla opitaan perustietoa eri villatyypeistä, villan karstaamisesta, säikeen kehräämisestä sekä langan kertaamisesta. Kurssi sisältää teoriaa ja käytännön harjoittelua yksilöllisessä opetuksessa, mutta savonlinnalaiselle Roosa Hentuselle päivästä tulikin vielä erityisempi tuokio, sillä muut kurssille ilmoittautuneet peruivat tulonsa ja Hentunen pääsi opettelemaan kehräämistä Sanski Matikaisen yksityisopetuksessa.
Matikainen on pitänyt kehruukursseja vuodesta 2010 lähtien.
– Tämä on suomalaisen käsityöperinteen ja kehräämisen taidon säilyttämistä ja edistämistä. Välillä vaan käy niin, että elämä tulee porukalle eteen ja sitten ei vaan lähdetäkään tänne Puumalaan. Harvoin näin käy, mutta sovimme Roosan kanssa, että pidetään sitten yksityistunti, toteaa Matikainen.
Hentunen on käynyt aiemmin kansalaisopiston kehruukurssin, mutta siitä on jo pitkä aika.
– Sanski on kertonut villan alkutyövaiheista ja olen päässyt kokeilemaan karstaamista sekä käsi- että karstamyllyllä. Sanski näytti myös, miten sähkörukkia käytetään kaksisäikeisen langan tekemiseen. Kokeilin sitäkin, kertoo Hentunen.
Hentunen oli ottanut Saimas Spinneryn kehräämölle mukaansa oman rukin, joka hän on ostanut kierrätyskeskuksesta.
– Olen opetellut rukin käyttöä ja siihen liittyviä asioita. Kehrääminen alkaa jo sujua, mutta on se vähän haasteellista, kun kädet tekevät eri asiaa kuin jalat ja sitten pitäisi pystyä pitämään samanaikaisesti rytmi ja työnjälki tasaisen kauniina. Se on tässä se suurin haaste, toteaa Hentunen.
Lankaa Hentunen oli kuitenkin saanut aikaiseksi vaaleanharmaasta suomenlampaan villasta sekä aikaisemmalta kehruukurssilta tehdystä huovutusvillasäikeestä, josta tehtiin tällä erää kaksisäikeistä lankaa sähkörukilla.
– Päivä on ollut antoisa. Ei tämä vielä hallinnassa ole ja voin jatkaa kotona harjoituksia. Jos joku ei toimi, nyt tiedän, mikä asia pitää tarkistaa, kiristetäänkö tuosta lisää vai löysätäänkö tästä. Tämäntyyppisillä ohjeilla ja tavallaan ”rukin asetuksia” muutamalla voi parantaa omaa työskentelyä, sanoo Hentunen.
Hentunen kokeilee päivän päätteeksi vielä Matikaisen rukkia.
– Tämä on hyvin erilainen polkea kuin omani, hän toteaa rukin polkimen kolkattaessa kehräämön hallin lattiaa vasten.
– Tämä irtonainen villa muuttuu säikeeksi vasta sitten, kun rukki tekee siihen kierteen. Sitä ennenhän se on ihan tällaista höttöä, näyttää Matikainen.
Matikainen karstaa näytteeksi paakkumaista villaa, joka muuttuu pehmeäksi, pumpulimaiseksi ja pörröiseksi vanuksi.
Hentunen huomaa, että oma rukki on hieman erityyppinen, vaikka se näyttää ulkoisesti samanlaiselta Matikaisen laitteen kanssa.
-Se on varmasti vähän samalla tavalla, että omalla autolla on parempi ajaa kuin kaverin autolla. Siinä on se oma ajatus, mitä pitää tehdä. Ehkä minä avitan tässä kädellä enemmän kuin sellainen, joka on tottunut tähän rukkiin, hän vertaa.
– Totuin äsken omaan rukkiin ja miten sillä poljetaan. Nyt jalka ei meinaa löytää millään uutta rytmiä. Minä jotenkin odotan liian pitkää pyörähtämisen kanssa.
Kun Hentunen hieman nopeuttaa jalalla polkemista, hän pääsee vauhtiin ja rukinpyörä alkaa kulkea säännöllisessä tahdissa.
– Tämä on tällaista elämän hidastamista. Eihän lanka koskaan nopeasti tule, hymyilee Matikainen.