Tiina Judén
”Tässä tapahtumassa ei tarvitse välttämättä edes nähdä, pääasia että kuulee”, aloitti humoristiseen tapaansa Mikkelin teatterin näyttelijä Risto Kopperi hauskan kuplettiesityksensä Puumalan palvelukeskuksessa torstaina aamupäivällä. Ennen radion tulemista 1900-luvun alussa kuplettien suosio oli Kopperin mukaan Suomessa valtaisa. Yhtenä kuplettien uranuurtajana voidaan pitää Johan Alfred Tanneria, jonka näytelmästä Kuplettimestari Kopperi esitti katkelmia kunnan kulttuuritoimen ja Mikkelin teatterin yhteistyössä järjestämässä teatteripläjäyksessä. Kupleteissa on laulun lisäksi mukana myös puhuttua tarinaa.
Kopperilla on jo pidempi kokemus ikäihmisten ja päiväkoti-ikäisten viihdyttämisestä, sillä hän oli mukana 2016 alkaneessa hankkeessa Kulttuurisäpinää eteläsavolaisille senioreille. Tuon hankkeen myötä hän toteutti jopa lyhyitä yksityisnäytöksiä ikäihmisten kotona, mutta paljon esiintymisiä myös eteläsavolaisissa palvelukeskuksissa. Kulttuurilla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin.
Noin 40 vuoden esiintyvän taiteilijan kokemuksella Kopperi polkaisi esityksensä käyntiin Pilanlaskijan laululla:
– Elämä on lyhyt kuin polvihame vain, siks surulle ei oo tilaa mun rinnassain! Elämänhyveistä arvokkain, on huumori pursuva... ja niin edelleen lauloi Kopperi Tapani Rautavaaran tulkitsemana tutuksi tullutta laulua hieman mukaillen.
Myös Esa Pakarisen kappale Kylmässä muailmassa oli yleisölle tuttu ja eräs mieshenkilö tiesi Pakarisen olevan kotoisin Varkaudesta. Kopperi osasi ottaa yleisönsä ja kysyi tiesikö kukaan, mikä ammatti oli modisti. Eturivissä istuva Pirjo Raunio tiesi, että se oli hatuntekijä. Mikäpä olisi paremmin sopinutkaan tilanteeseen, kun puhuttiin taiteilijasta, jonka lähes kaikki muistavat rillumarei-viihteen keulakuvana hattuineen sekä Pekka Puupäänä elokuvista Pekka ja Pätkä.
Kastemadon rakkaus -kappaleen säveltäjäkin tiedettiin ja Toivo Kärjen salanimetkin tulivat katsomosta kuin vettä vain. Kärki teki musiikin noin 50 elokuvaan sekä lukuisiin revyihin, näytelmiin ja radiohupailuihin. Yleisöstä tiedettiin muun muassa, että Orvokki Itä oli Reino Helismaan ja Toivo Kärjen yhteisesti käyttämä salanimi. Toinen Kärjen yleisesti käyttämä salanimi oli Kari Aava, jota hän käytti 330 sävellyksessä.
Ikäihmisiä piristävässä viihdyttävässä hetkessä teemana oli Kopperin sanojen mukaisesti, että nautitaan elämästä tässä ja nyt. Huominen ei ole vielä ja eilinen meni jo. Esitys piti sisällään myös kätkettyä aivojumppaa, kielellisen tehtävän muodossa. Yhden kupletin Kopperi lausui nimittäin fingelskaksi, jota suomalaiset oppivat käydessään Amerikassa. Tarinaa suomennettiin sittemmin yhdessä.
Myös Veikko Lavin sävellys Serenadi hetekalle sai vanhukset nauramaan. Heteka-sängyn nimen todettiin tulevan sitä valmistaneen yrityksen Helsingin Teräskaluste -nimestä.
– Heteka antoi työtä tehtaille ja selkälääkäreille, totesi Kopperi.
Aamupäivän viimeisenä valssina kuultiin vielä Kulkurin valssi, joka keinutti lähes koko yleisöä.
Pirjo Raunion oli vaikea sanoa, mikä esityksessä oli parasta.
– Kun oli kaikki niin hyviä. Kopperi on käynyt meillä kotonakin esittämässä yksityisesityksen. Sisko oli mukana kuulemassa, sanoo Raunio.
Sisko Kaija Kontio oli torstainakin katsomassa sisartaan ja kuuntelemassa esityksiä Kuplettimestarista. Molemmat pitivät kuulemastaan.
Risto Kopperi pitää ikäihmisille esiintymisestä.
– Palvelukeskuksissa yleisöä on vain noin 30 ja palaute on suoraa ja nopeaa. Sen näkee jopa silmistä. Teatterissa palaute saattaa suurella yleisöllä jäädä etäisemmäksi, hän totesi.
Kuplettimestarin voi nähdä Mikkelin teatterissa kokonaisuudessaan vielä kaksi kertaa marraskuun aikana. Kopperi näyttelee myös koko talven ohjelmistossa olevassa piispa Eero Huovisen kirjoittamassa näytelmässä: Äitiä ikävä.


