Ei eh­kä ole suu­rem­paa kun­ni­a­no­soi­tus­ta ko­tin­sa me­net­tä­neil­le kar­ja­lai­sil­le kuin Veik­ko La­vin sä­vel­tä­mä ja sa­noit­ta­va Eva­kon lau­lu. Sen yh­teen sä­keen puo­lik­kaa­seen ki­tey­tyy kaik­ki se tun­ne, jon­ka oma Suo­jär­vel­tä ko­toi­sin ole­va mum­mo­ni on mi­nul­le vä­lit­tä­nyt. ”Kyy­ne­lei­den mää­rää en vain enää ole muis­ta­nut, kar­ja­lais­ten elon tah­toa ei sota suis­ta­nut.” Toi­nen kun­ni­a­no­soi­tus on Kar­ja­lan Lii­ton aloit­ta­ma li­pu­tus­päi­vä 20. huh­ti­kuu­ta eva­koi­den kun­ni­oit­ta­mi­sek­si.

Näin it­se­näi­syys­päi­vän tun­tu­mas­sa on hyvä muis­taa, et­tä vaik­ka ko­tin­sa jät­tä­mään jou­tu­nei­ta kar­ja­lai­sia oli yli 400 000, ar­vel­laan hei­dän jäl­ke­läi­si­ään yhä ole­van Suo­mes­sa noin mil­joo­na. Olen siis yk­si heis­tä. Tä­män taus­tan tun­nis­taa no­pe­as­ti ta­va­tes­saan toi­sen kar­ja­lai­sen, sie­lun sis­kon tai vel­jen. Mei­tä yh­dis­tää ilo, nau­ru, sin­nik­kyys ja pu­he­li­ai­suus. Jos osaa it­keä, osaa myös nau­raa. Eva­kon lau­lua en pys­ty it­ke­mät­tä kuun­te­le­maan. Ei­kä mum­mo­ni pys­ty­nyt so­das­ta it­ke­mät­tä pu­hu­maan. Sik­si ai­het­ta väl­tel­tiin.

Tär­kein op­pi, mitä mum­mol­ta voi­sin kui­ten­kin kai­kil­le it­se­näi­syys­päi­vä­lah­jak­si an­taa on, et­tei pidä kat­ke­roi­tua. Ei so­das­sa, ei­kä rak­kau­des­sa. An­teek­si an­ta­mal­la saa enem­män. Kos­kaan en muis­ta kuul­lee­ni iso­äi­ti­ni suus­ta vi­haa ve­nä­läi­siä koh­taan, vaik­ka hä­nel­lä, ku­ten mo­nel­la muul­la­kin so­dan ko­ke­neel­la oli­si ol­lut ai­het­ta sii­hen. Mum­mon nä­ke­mys oli, et­tä ai­na on enem­män ai­het­ta lau­luun. It­se­näi­syys­päi­väs­sä on myös ai­na ai­het­ta juh­laan, ihan meil­le kai­kil­le omal­la ta­val­lam­me: Pi­pa­rei­ta lei­po­mal­la, hau­doil­la käy­mäl­lä tai mal­jo­ja nos­ta­mal­la. Muis­te­taan siis juh­lia va­paut­ta ja it­se­näi­syyt­tä!

Ete­lä-Sa­vos­sa ja Puu­ma­las­sa on me­neil­lään Ka­re­lia Spear 24 -so­ta­har­joi­tus, jon­ka vuok­si MIk­ke­li-Puu­ma­la-tiel­lä pi­tää ajaa 60 ki­lo­met­rin tun­ti­vauh­tia. Sii­hen­kin on syyn­sä, sil­lä pans­sa­ri­vau­nuun tör­mää­mi­nen ei ole ke­nen­kään etu. Toi­vo­taan, et­tä se aja­tus py­syy kirk­kaa­na myös it­se­näi­syys­päi­vä­nä.

Hy­vää it­se­näi­syys­päi­vää!

Tii­na Judén

pää­toi­mit­ta­ja