Keväisin järjestetään monia roskienkeräyskampanjoita, kuten tässäkin lehdessä uutisoitu Yleisradion valtakunnallinen Miljoona roskapussia, jossa Puumalan kuntakin on mukana. Meillä on myös Siisti Biitsi, joka on Pidä Saaristo Siistinä ry:n vesistöjen ja rantojen roskaisuuteen keskittyvä talkoo-ohjelma.
Edellä mainitut kampanjat ovat kansalaisvaikuttamista parhaimmillaan. Jokainen voi osallistua niihin ja tuoda hyvää mieltä itselleen ja muille. Siisti ympäristö on kaikkien ilo, josta luontokin kiittää. Silti allekirjoittaneen on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka roskia luontoon jättävät, heittävät tai välinpitämättömästi unohtavat. Omaan selkäpiihin kun on jo kotikasvatuksessa iskostettu, että roskia ei jätetä luontoon. Jokainen korjaa omat jälkensä. Se pätee yhtälailla keittiössä, kuin puutarhassa, metsässä ja rannassa.
Myöskään veteen ei heitetä mitään ylimääräistä, ei edes shampoota omasta päästään.
Siksi oli erittäin epämiellyttävää lukea Hangon rannoille ajautuneesta järkyttävän pitkästä muovijätelautasta, jonka pääasiallinen sisältö oli muovisilppua ja venäjän ja kiinankielisiä sekä viron ja englanninkielisiä elintarvikepakkauksia. Hankoniemen rannat ovat roskaantuneet lähes 20 kilometrin matkalta Suomen eteläkärjen Tulliniemestä itään Tvärminneen saakka. Sellaista onkin vaikeampi siivota. Maailman meret täyttyvät muoviroskasta ja ennusteiden mukaan merissä on tällä menolla enemmän muovia kuin kalaa vuoteen 2050 mennessä.
Mitäpä jos tästä lähtien sännättäisiin jokaisen roskaajan perään ja kysyttäisiin, mitä unohtui?
Tiina Judén
päätoimittaja