Tii­na Judén

Rak­kaus Puu­ma­laan voi syn­tyä ohi ajel­len tai et­sien, mut­ta ke­ra­va­lai­sel­le Jyr­ki Hyy­ti­äi­sel­le se syn­tyi vä­hän mo­lem­mil­la ta­voil­la. Mies oli aja­nut Puu­ma­lan ohi 11 ker­taa ai­na­kin Sul­ka­van sou­tui­hin. Mat­kan var­rel­le osui ai­na so­pi­vas­ti myös mie­hen ka­ve­ri ni­mel­tä Ant­ti, joka asuu Ant­to­las­sa. Sai­maal­la hän oli käy­nyt me­lo­mas­sa ja jos­sain vai­hees­sa he­rä­si aja­tus omas­ta mö­kis­tä tai ta­los­ta Puu­ma­las­sa tai Sul­ka­val­la. Hyy­ti­äi­nen kat­sas­te­li paik­ko­ja, kun­nes hän sopi kol­me vuot­ta sit­ten mar­ras­kuus­sa kiin­teis­tö­vä­lit­tä­jien kans­sa tu­tus­tu­mi­sen yh­dek­sään koh­tee­seen ym­pä­ri Puu­ma­laa.

– Kyl­lä se tämä on, to­te­sin heti tän­ne Nii­ni­saa­ren koh­tee­seen tul­tu­a­ni. Ku­vat koh­tees­ta oli­vat tosi huo­not, ei­kä il­moi­tus­kaan ol­lut kum­moi­nen tori.fi-alus­tal­la. Na­vi­gaat­to­ri­kaan ei tän­ne sil­loin osan­nut, mut­ta nyt osaa, Hyy­ti­äi­nen muis­te­lee.

Hän ker­too, et­tä koh­det­ta myi pe­ri­kun­ta ja mök­ki oli ol­lut pit­kään käyt­tä­mät­tä. Kau­pat teh­tiin ri­va­kas­sa tah­dis­sa. Hyy­ti­äi­nen ihas­tui paik­kaan heti ja vei lu­mi­han­ges­ta huo­li­mat­ta van­haan mök­kiin tak­ka­pui­ta ja avan­to­pum­pun ah­ki­ol­la. Hän al­koi haa­veil­la ym­pä­ri­vuo­ti­ses­ta eko­lo­gi­ses­ta asun­nos­ta ja eri­tyi­ses­ti ym­pä­ris­tös­tä, jos­sa voi­si viet­tää elä­ke­päi­vi­ään kau­niin luon­non kes­kel­lä. Työ­u­ra jat­kuu kui­ten­kin vie­lä usei­ta vuo­sia, to­sin työn luon­teen vuok­si etä­työ­kin on mah­dol­lis­ta.

Am­ma­til­taan säh­kö­suun­nit­te­li­ja, mut­ta vuo­teen 1995 saak­ka tim­pu­ri­na­kin toi­mi­nut Hyy­ti­äi­nen pun­nit­si eri­lai­sia ra­ken­nus­mah­dol­li­suuk­sia ja aloit­ti en­sin hir­si­ra­ken­ta­mi­sen ar­vi­oi­mi­sen. Hin­nat nou­si­vat kui­ten­kin hir­si­ta­lois­sa ra­ken­nu­sa­lan am­mat­ti­lai­sen mie­les­tä tur­han kor­keik­si, eten­kin pys­ty­tyk­sen osal­ta, ei­kä niis­sä oli­si pääs­syt te­ke­mään riit­tä­väs­ti it­se.

– Haa­vei­lin en­sin sel­lai­ses­ta Pis­to­hie­kan sau­na- ja ra­vin­to­la­ra­ra­ken­nuk­sen kal­tai­ses­ta ko­ko­nai­suu­des­ta, mut­ta se tuli bu­me­ran­gi­na ta­kai­sin ra­ken­nus­val­von­nas­ta. Sii­nä tuli vas­taan pa­lo­tur­val­li­suu­sa­si­at ja etäi­syy­det. Niin­pä pää­dyin kol­meen eril­li­seen ra­ken­nuk­seen ja pit­käs­tä ta­va­ras­ta ra­ken­ta­mi­seen.

Muu­ten hän ke­huu saa­neen­sa hy­viä neu­vo­ja ra­ken­nus­val­von­nas­ta.

Nyt pys­tys­sä on vie­ras­ma­ja, jos­sa ei vie­lä ole lat­ti­aa, mut­ta suu­ret liu­kuo­vel­li­set ik­ku­nat on juu­ri asen­net­tu pai­koil­leen. Ko­ko­nai­suus löy­tyi net­ti­myyn­nis­tä yli­jää­mäik­ku­na­na. Luon­to ha­lu­taan lä­hel­le ja sik­si ik­ku­noi­ta on tu­los­sa pian li­sää Ala­vu­del­tä, jos­sa on Hyy­ti­äi­sel­le tut­tu ik­ku­na­kaup­pi­as.

– Isä on Kar­ja­lan evak­ko ja opet­ti mi­nut tin­ki­mään, vaik­ka lap­se­na vä­hän hä­vet­ti, kun isä tin­ki ai­na kai­kes­ta, hän ker­too.

Ra­ken­nus­tar­vik­kei­den hin­nat ovat nyt al­haal­la, mut­ta sil­ti han­kin­nois­sa on hyvä ol­la malt­tia. Et­si­mäl­lä te­kee löy­tö­jä, jos on ai­kaa.

– Vie­ras­ma­jaan tu­lee ros­si­poh­ja ja polt­ta­va wc-rat­kai­su sekä tak­ka. Sau­nal­le on tuos­sa jo pi­la­rit, hän näyt­tää ja tämä van­ha mök­ki pu­re­taan sit­ten, kun vie­ras­ma­ja ja sau­na ovat val­miit.

Mai­nit­ta­koon, et­tä Hyy­ti­äi­nen ra­ken­si suit­sait vä­li­ai­kai­sen ju­han­nus­sau­nan van­han ra­ken­nuk­sen va­ras­toon. Kaik­kiin uu­dis­ra­ken­nuk­siin tu­lee myös te­ras­se­ja ja talo val­mis­tuu vii­mei­se­nä.

Eri­kois­ta täs­sä ra­ken­nusp­ro­jek­tis­sa on us­ko au­rin­ko­e­ner­gi­aan säh­kön si­jas­ta. Au­rin­ko­säh­köl­lä ja va­raa­vil­la akuil­la, va­ra­ge­ne­raat­to­ril­la sekä polt­to­öl­jyl­lä ko­ko­nai­suu­den us­ko­taan py­sy­vän läm­pi­mä­nä ym­pä­ri­vuo­ti­ses­ti. Ta­kan yh­tey­teen tu­lee läm­mön tal­tee­not­to, jos­ta joh­de­taan ve­si­kier­toi­nen lat­ti­a­läm­mi­tys.

Li­säk­si eri­kois­ta on ark­ki­teh­tuu­rin os­ta­mi­nen ver­kos­ta.

– Kat­se­lin Pin­te­res­tis­tä eri­lai­sia poh­ja­piir­rok­sia ja siel­tä löy­tyi link­ki ame­rik­ka­lais­ten ta­lo­jen piir­rus­tuk­siin, joi­ta oli­si pys­ty­nyt os­ta­maan. Ai­ka­ni kat­sel­tu­a­ni löy­sin so­pi­vat, jois­ta aloin muok­kaa­maan nii­tä ton­til­le käy­pään muo­toon. Ra­ken­nus­pii­rus­tuk­set teki imat­ra­lai­nen ra­ken­nu­sin­si­nöö­ri.

Hyy­ti­äi­sen mie­les­tä eko­lo­gi­suu­den kan­nal­ta tär­kein­tä on hyvä eris­tys. Tuu­len­suo­ja­le­vyn ja eris­teen kans­sa sei­nän pak­suu­dek­si tu­lee 295 mil­li­met­riä. Sen pi­täi­si pi­tää Sai­maan tuu­let pi­hal­la.

Ton­til­la on nyt myös 5,5 met­riä syvä kai­vo, jos­ta tu­lee ta­lous­ve­si. Au­rin­ko­säh­kö­jär­jes­tel­mä toi­mii ja säh­kö­kaa­pe­lit ja ve­si­put­ket on jo kai­vet­tu ja har­maa­ve­sien puh­dis­tus­lai­tos löy­tyy omal­ta ton­til­ta. Hyy­ti­äi­nen ha­lu­aa ol­la mah­dol­li­sim­man oma­va­rai­nen. Ra­ken­nus­töi­hin hän on saa­nut apua puu­ma­la­lai­sel­ta maan­ra­ken­nu­sam­mat­ti­lai­sel­ta ja nai­sys­tä­väl­tään Cati Sundst­rö­mil­tä, joka oli ton­til­la nyt­kin.

– Olem­me teh­neet it­se oman mai­se­moin­ti­suun­ni­tel­man ja ra­ken­nus­työ­maan vuok­si pui­ta jou­dut­tiin hak­kaa­maan enem­män kuin oli­sim­me ha­lun­neet, mut­ta ran­noil­le jä­tet­tiin suo­ja­vyö­hyk­keet, Cati Sundst­röm ker­too.

Pa­ris­kun­nan ilo­na ton­til­la on lin­tu­jen pe­siä siel­lä tääl­lä. Pa­ju­lin­tu kur­kis­taa van­han hir­si­mö­kin nurk­ka­hir­ren pääl­tä ja haa­ra­pääs­ky len­tää ylä­puo­lel­la. Kir­jo­siep­po ha­lu­si pe­siä puu­pi­noon.

Kir­kon­ky­läl­le tu­lee mat­kaa noin 15-20 mi­nuut­tia, riip­pu­en los­sin pai­kal­la­o­los­ta. Hel­sin­ki­läi­sel­le ja ke­ra­va­lai­sel­le se ei ole mat­ka ei­kä mi­kään.