Tiina Judén
Rakkaus Puumalaan voi syntyä ohi ajellen tai etsien, mutta keravalaiselle Jyrki Hyytiäiselle se syntyi vähän molemmilla tavoilla. Mies oli ajanut Puumalan ohi 11 kertaa ainakin Sulkavan soutuihin. Matkan varrelle osui aina sopivasti myös miehen kaveri nimeltä Antti, joka asuu Anttolassa. Saimaalla hän oli käynyt melomassa ja jossain vaiheessa heräsi ajatus omasta mökistä tai talosta Puumalassa tai Sulkavalla. Hyytiäinen katsasteli paikkoja, kunnes hän sopi kolme vuotta sitten marraskuussa kiinteistövälittäjien kanssa tutustumisen yhdeksään kohteeseen ympäri Puumalaa.
– Kyllä se tämä on, totesin heti tänne Niinisaaren kohteeseen tultuani. Kuvat kohteesta olivat tosi huonot, eikä ilmoituskaan ollut kummoinen tori.fi-alustalla. Navigaattorikaan ei tänne silloin osannut, mutta nyt osaa, Hyytiäinen muistelee.
Hän kertoo, että kohdetta myi perikunta ja mökki oli ollut pitkään käyttämättä. Kaupat tehtiin rivakassa tahdissa. Hyytiäinen ihastui paikkaan heti ja vei lumihangesta huolimatta vanhaan mökkiin takkapuita ja avantopumpun ahkiolla. Hän alkoi haaveilla ympärivuotisesta ekologisesta asunnosta ja erityisesti ympäristöstä, jossa voisi viettää eläkepäiviään kauniin luonnon keskellä. Työura jatkuu kuitenkin vielä useita vuosia, tosin työn luonteen vuoksi etätyökin on mahdollista.
Ammatiltaan sähkösuunnittelija, mutta vuoteen 1995 saakka timpurinakin toiminut Hyytiäinen punnitsi erilaisia rakennusmahdollisuuksia ja aloitti ensin hirsirakentamisen arvioimisen. Hinnat nousivat kuitenkin hirsitaloissa rakennusalan ammattilaisen mielestä turhan korkeiksi, etenkin pystytyksen osalta, eikä niissä olisi päässyt tekemään riittävästi itse.
– Haaveilin ensin sellaisesta Pistohiekan sauna- ja ravintolararakennuksen kaltaisesta kokonaisuudesta, mutta se tuli bumerangina takaisin rakennusvalvonnasta. Siinä tuli vastaan paloturvallisuusasiat ja etäisyydet. Niinpä päädyin kolmeen erilliseen rakennukseen ja pitkästä tavarasta rakentamiseen.
Muuten hän kehuu saaneensa hyviä neuvoja rakennusvalvonnasta.
Nyt pystyssä on vierasmaja, jossa ei vielä ole lattiaa, mutta suuret liukuovelliset ikkunat on juuri asennettu paikoilleen. Kokonaisuus löytyi nettimyynnistä ylijäämäikkunana. Luonto halutaan lähelle ja siksi ikkunoita on tulossa pian lisää Alavudeltä, jossa on Hyytiäiselle tuttu ikkunakauppias.
– Isä on Karjalan evakko ja opetti minut tinkimään, vaikka lapsena vähän hävetti, kun isä tinki aina kaikesta, hän kertoo.
Rakennustarvikkeiden hinnat ovat nyt alhaalla, mutta silti hankinnoissa on hyvä olla malttia. Etsimällä tekee löytöjä, jos on aikaa.
– Vierasmajaan tulee rossipohja ja polttava wc-ratkaisu sekä takka. Saunalle on tuossa jo pilarit, hän näyttää ja tämä vanha mökki puretaan sitten, kun vierasmaja ja sauna ovat valmiit.
Mainittakoon, että Hyytiäinen rakensi suitsait väliaikaisen juhannussaunan vanhan rakennuksen varastoon. Kaikkiin uudisrakennuksiin tulee myös terasseja ja talo valmistuu viimeisenä.
Erikoista tässä rakennusprojektissa on usko aurinkoenergiaan sähkön sijasta. Aurinkosähköllä ja varaavilla akuilla, varageneraattorilla sekä polttoöljyllä kokonaisuuden uskotaan pysyvän lämpimänä ympärivuotisesti. Takan yhteyteen tulee lämmön talteenotto, josta johdetaan vesikiertoinen lattialämmitys.
Lisäksi erikoista on arkkitehtuurin ostaminen verkosta.
– Katselin Pinterestistä erilaisia pohjapiirroksia ja sieltä löytyi linkki amerikkalaisten talojen piirrustuksiin, joita olisi pystynyt ostamaan. Aikani katseltuani löysin sopivat, joista aloin muokkaamaan niitä tontille käypään muotoon. Rakennuspiirustukset teki imatralainen rakennusinsinööri.
Hyytiäisen mielestä ekologisuuden kannalta tärkeintä on hyvä eristys. Tuulensuojalevyn ja eristeen kanssa seinän paksuudeksi tulee 295 millimetriä. Sen pitäisi pitää Saimaan tuulet pihalla.
Tontilla on nyt myös 5,5 metriä syvä kaivo, josta tulee talousvesi. Aurinkosähköjärjestelmä toimii ja sähkökaapelit ja vesiputket on jo kaivettu ja harmaavesien puhdistuslaitos löytyy omalta tontilta. Hyytiäinen haluaa olla mahdollisimman omavarainen. Rakennustöihin hän on saanut apua puumalalaiselta maanrakennusammattilaiselta ja naisystävältään Cati Sundströmiltä, joka oli tontilla nytkin.
– Olemme tehneet itse oman maisemointisuunnitelman ja rakennustyömaan vuoksi puita jouduttiin hakkaamaan enemmän kuin olisimme halunneet, mutta rannoille jätettiin suojavyöhykkeet, Cati Sundström kertoo.
Pariskunnan ilona tontilla on lintujen pesiä siellä täällä. Pajulintu kurkistaa vanhan hirsimökin nurkkahirren päältä ja haarapääsky lentää yläpuolella. Kirjosieppo halusi pesiä puupinoon.
Kirkonkylälle tulee matkaa noin 15-20 minuuttia, riippuen lossin paikallaolosta. Helsinkiläiselle ja keravalaiselle se ei ole matka eikä mikään.


