Hanna-Mari Tyrväinen
Suomessa vietetään parhaillaan joka syksyistä Adhd-viikkoa. Adhd on kehityksellinen neuropsykiatrinen oirekuva, jossa esiintyy toimintakykyä haittaavia ja pitkäaikaisia haasteita keskittymisessä, aktiivisuuden säätelyssä ja impulssien hillinnässä.
Puumalan yhtenäiskoulussa adhd:n, autismiskirjon, kuten muidenkin diagnoosien saaneille oppilaille tarjotaan kolmiportaista tukea, johon kuuluu erityinen tuki ja tehostettu tuki sekä yleinen tuki kaikille oppilaille.
Erityinen tuki ja tehostettu tuki on heille, joilla on enemmän tuen tarvetta oppimisessa.
– Erityisopettajat ovat tässä vahvasti mukana. Oppilaalle tehdään pedagoginen selvitys, jossa arvioidaan tuen tarvetta. Sitten erityisopettaja laatii yhteistyössä oppilaan ja perheen kanssa HOPin, joka on henkilökohtaisen oppimissuunnitelma tehostetun tuen oppilailla. Erityisen tuen oppilailla on HOIJS eli henkilökohtainen opiskelun järjestämistä koskeva suunnitelma, kertoo rehtori Anni Riikka Marila.
– Suunnitelmaan kirjataan, minkälaista tukea oppilas tarvitsee oppimiseensa tai ylipäätään koulunkäyntiin. Terveystietoja suunnitelmaan ei kirjata, mutta jos oppilaalla on esimerkiksi paljon tarkkaavaisuusongelmia, yhdessä mietitään, voidaanko siihen tarjota ohjaajapalvelua tai jotain muuta tukea.
Adhd:n oireet alkavat yleensä ennen kouluikää, mutta ne voidaan tunnistaa myös vasta vaatimusten kasvaessa ja koulunkäynnin haasteiden myötä tai joskus vasta aikuisuudessa. Erilaiset häiriötekijät, kuten väsymys ja kiire, aiheuttavat adhd-oireiselle haittaa muita enemmän ja esimerkiksi melu tai ryhmätilanne voivat voimistaa oireita.
Puumala on pieni yhteisö ja yleensä lapsen erityispiirteet huomataan jo päiväkodissa.
– Meidän etuna on koordinoiva erityisopettaja, joka ohjaa mahdollisiin testeihin. Hänhän työskentelee koulun esi- ja perusopetuksen puolella sekä varhaiskasvatuksessa erityisopettajana, jolloin lapselle tulee jatkumo ja on ihan varmaa, ettei tukikuvio katkea siinä vaiheessa, kun lapsi siirtyy kouluun, sanoo Marila.
– Erityisopettaja vie lapsen asiaa eteenpäin oikealle taholle, ohjaamalla tutkimuksiin, ottamalla asian puheeksi perheen kanssa ja olemalla opettajien tukena. Tämä on todella hyvä asia.
Adhd:n ydinoireita ovat tarkkaavuuden säätelyn ja aktiivisuuden vaikeudet sekä impulsiivisuus. Henkilöillä esiintyy usein toiminnan ohjauksen haasteita eli suunnittelun ja aloittamisen vaikeutta sekä haasteita toiminnan ylläpitämisessä sen arvioimisessa. Etenkin haasteita voi olla päivittäisten taitojen ja rutiinien omaksumisessa.
Adhd:n diagnoosit ovat yleistyneet Suomessa nopeasti. THL:n vuoden 2022 tilasto Adhd-diagnoosien yleisyydestä 7-12-vuotiailla lapsilla osoittaa sen, että alueelliset erot ovat huomattavat. Alue-erojen huomioiminen korostaa myös sukupuolieroja. Pojilla diagnoosien yleisyyden vaihteluväli oli 5,9–20,3 % ja tytöillä 2,0–7,7 %. Poikien kohdalla yleisyys oli monella alueella lähes 10 prosenttia tai sen yli. Tyttöjen osalta yleisyys jäi pääsääntöisesti alle 5 prosentin.
Hyvinvointialueittain esiintyminen on selvästi suurinta Pohjois-Karjalassa, pojilla 20,3 % ja tytöillä 7.7 %. Tilastossa tulee toisena Etelä-Savo 13,8 % ja 5,0 % ja seuraavaksi eniten sitä esiintyy Kymenlaaksossa 12,3% ja 4,1 %. Vähiten ikäryhmään kuuluvia diagnooseja on Pohjanmaalla 5,9 % ja 2,1%, Pohjois-Pohjanmaalla 7,1% ja 2,0% sekä Uudellamaalla.
Nuorten ikäryhmässä (13–17-vuotiaat) ADHD-diagnoosien yleisyyden alue- ja sukupuolierot eivät korostu yhtä voimakkaasti kuin lapsilla. Tässä ikäryhmässä poikien diagnoosien yleisyyden vaihteluväli oli 4,3–13,9 % ja tytöillä 2,9–7,3 %.
Eniten nuorten diagnooseja on tehty Pohjois-Karjalassa 13,9% ja 7,3%, Etelä-Savossa 11,1 % ja 6,6 % ja Kymenlaaksossa 8,5 ja 6 %. Vähiten niitä on Pohjanmaalla 4,3 % ja 2,9 % ja Pohjois-Pohjanmaalla 4,6 % ja 2,9 %.
