Han­na-Mari Tyr­väi­nen

Nuo­ri­so­ta­lon esiin­ty­mis­la­val­le nou­se­va Ei­ne Sa­vo­lai­nen ot­taa mik­ro­fo­nin kä­teen­sä ja odot­taa, et­tä Tau­no Mon­to­nen lait­taa ka­ra­o­ke­lait­tei­siin kap­pa­leen val­miik­si. Kun Pe­ru­taan häät al­kaa soi­maan, on Sa­vo­lai­sen vuo­ro esiin­tyä.

Tans­si­lat­ti­al­la ei ole sil­lä het­kel­lä mon­taa pa­ria, mut­ta Sa­vo­lai­sen vaih­ta­es­sa kap­pa­leen Ar­vot­to­maan kis­san­kul­taan, use­am­pi­kin tans­si­pa­ri nou­see sei­nän­vie­rus­tal­ta ja läh­tee par­ke­til­le.

Nuo­ri­so­ta­lol­la tans­sit­tiin vii­me kes­ki­viik­ko­na ka­ra­o­ken sä­es­tyk­sel­lä ja il­lan täh­ti­ar­tis­tei­na oli­vat kan­sa­lai­so­pis­ton ka­ra­o­ke­kurs­sin lau­la­jat. Ei­ne Sa­vo­lai­nen on lau­la­nut Tau­no Mon­to­sen ve­tä­mäs­sä ka­ra­o­ke­pii­ris­sä ke­vääs­tä 2019 läh­tien.

– Tau­no pyy­si esit­tä­mään Pe­ru­taan häät, kun olen sitä jos­kus ryh­mäs­sä lau­la­nut. Sik­si, et­tä tu­lee vä­hän eri­lais­ta mu­siik­kia, ei­kä kaik­ki ole pel­käs­tään vals­sia ja hump­paa. Toi­nen kap­pa­le oli ihan oma va­lin­ta. Sii­nä on vä­hän oma­koh­tais­ta jut­tua ja se on muu­ten­kin mu­ka­va, hän pe­rus­te­lee.

Sa­vo­lai­nen sa­noo, et­tä ka­ra­o­ke­tans­seis­sa on eri­lai­nen tun­nel­ma, jos sitä ver­taa ta­val­li­seen ra­vin­to­las­sa jär­jes­tet­tyyn ka­ra­o­keil­taan.

– On täs­sä tie­ten­kin oman­lai­nen hoh­ton­sa, kun nämä on mei­dän jär­jes­tä­mät tans­sit. Tämä on vä­hän eri­lais­ta, mut­ta käyn minä jon­kun ver­ran ra­vin­to­lois­sa­kin lau­la­mas­sa. Lau­lan ai­na, kun se on mah­dol­lis­ta, sa­noo Sa­vo­lai­nen.

Hä­nen mie­les­tään ka­ra­o­ke­har­ras­tuk­ses­sa on pa­ras­ta yh­teen­kuu­lu­vuus.

– Se on ai­van iha­naa. Meil­lä on mu­ka­va ryh­mä ja sii­hen on iha­na kuu­lua. Har­ras­tus on ihan hen­ki­rei­kä. Olen mu­ka­na myös So­lis­tiyh­tye Sai­maas­sa.

Paa­vo Här­kö­sel­lä on ko­to­naan ka­ra­o­ke­lait­teet ja pu­he­lin­so­vel­luk­ses­ta löy­tyy 80 000 kap­pa­let­ta, jo­ten lau­let­ta­vaa riit­tää. Här­kö­nen on har­ras­ta­nut ka­ra­o­kea kym­me­ni­sen vuot­ta ja mie­hen ää­ni on mo­nel­le tut­tu pai­kal­lis­ra­vin­to­loi­den ka­ra­o­keil­lois­ta.

– Har­joit­te­len jos­kus ko­to­na. Olen Tau­non kurs­sil­la kol­mat­ta vuot­ta pe­räk­käin, sii­nä me­nee yk­si il­ta mu­ka­vas­ti. Ajan­vie­te­hän se lä­hin­nä on ja an­taa si­säl­töä elä­ke­läi­sen elä­mään. Käyn Ho­vis­sa ai­ka usein lau­la­mas­sa, hän ker­too.

Kes­ki­vii­kon ka­ra­o­ke­tans­seis­sa Här­kö­nen lau­loi Et­sin kun­nes löy­dän sun.

– Va­lin­ta ei ol­lut sa­no­jen pe­rus­teel­la, mut­ta ihan sen vuok­si, et­tä tyk­kään sii­tä Mark­ku Aron kap­pa­lees­ta. Lau­loin tä­nään jo ai­em­min Jäl­jet hie­kas­sa -kap­pa­lees­ta Topi Sor­sa­kos­ken ver­si­on.

Här­kö­nen ker­too huo­man­neen­sa, et­tä pai­kal­la oli myös sel­lais­ta vä­keä, jot­ka oli­vat tul­leet pel­käs­tään tans­si­maan.

– It­se en tul­lut tän­ne tans­sin ta­kia. Jos­kus tans­sin pie­nes­tä pa­kos­ta, hän nau­raa.

Pir­jo Mar­kul­le ja Mat­ti Nur­mel­le tans­si­mi­nen ei ole pak­ko­pul­laa. Pa­ris­kun­ta to­te­aa tul­leen­sa ai­no­as­taan tans­si­maan, ei­vät ol­len­kaan lau­la­maan.

– Va­li­tet­ta­vas­ti. Mi­nul­la pa­lel­tui pie­ne­nä poi­ka­na nuot­ti­kor­va, en­kä ole saa­nut sel­lais­ta mis­tään os­tet­tua. Lau­lu­ään­tä ei ole sen­kään ver­taa, nau­raa Nur­mi.

Nur­men tans­si­var­paat ei­vät kui­ten­kaan pa­lel­tu­neet sa­mas­sa pak­ka­ses­sa ja tans­si kävi kuin Wie­nin vals­si. Pa­ris­kun­ta kävi pyö­räh­te­le­mäs­sä par­ke­til­la kes­ke­nään ja tans­sit­ta­mas­sa tut­tu­ja.

– Tans­si­maan tääl­lä kyl­lä pää­see, it­ses­tä­hän se on kiin­ni. En muis­ta, oli­sin­ko eläis­sä­ni edes kym­me­niä ruk­ka­sia saa­nut, Nur­mi sa­noo.

Mar­kul­le ja Nur­mel­le tans­si on hy­vää ja ter­veel­lis­tä lii­kun­taa.

– Täs­sä saa so­si­aa­lis­ta yh­teyt­tä mui­hin ih­mi­siin, kuin et­tä vaan kes­ke­nään oli­sim­me. Ko­ro­nan vuok­si oli pit­kä ai­ka, et­tei tans­se­ja edes jär­jes­tet­ty, he sa­no­vat.

Pa­ris­kun­ta käy myös ke­säi­sin la­va­tans­seis­sa.

– Mi­nun pa­ras päi­vä­saa­lis on kol­met tans­sit sa­ma­na päi­vä­nä. Tääl­lä aloi­tet­tiin päi­vä­tans­seis­ta ja sen jäl­keen oli Hu­ris­sa­los­sa ka­ra­o­ke­tans­sit. Se oli jo niin lä­hel­lä Mik­ke­liä, et­tä tuli vie­lä siel­lä­kin käy­tyä, ker­too Nur­mi.

– Tääl­lä jär­jes­tet­tiin en­nen mark­ki­na­tans­se­ja ja kyl­lä oli talo täyn­nä vä­keä. Oli­pa mit­kä tans­sit hy­vän­sä, niin po­ruk­kaa oli. Hyvä, et­tei­vät sei­nät pul­lis­tu­neet.

Ka­ra­o­ke­kurs­sin opet­ta­ja Tau­no Mon­to­nen ve­tää kurs­se­ja Hu­ris­sa­los­sa ja kir­kon­ky­läl­lä. Kym­me­nen hen­gen ryh­mät ovat täy­siä. Tu­li­joi­ta oli­si enem­män­kin, mut­ta jos ryh­mät oli­si­vat isom­pia, pa­ris­sa tun­nis­sa ei eh­ti­si mon­taa kap­pa­let­ta lau­la­maan.

Mon­to­nen opet­taa kurs­sil­la mik­ro­fo­nin käyt­töä ja ren­tout­ta.

– Ka­ra­o­ke on sel­lais­ta, et­tei sii­nä nuot­te­ja tar­vi­ta. Jo­kai­nen lau­laa omal­la ta­val­laan. Ih­mi­set har­joit­te­le­vat ja läh­te­vät mu­kaan. Jot­kut ha­lu­a­vat ope­tel­la uu­sia lau­lu­ja ja toi­set tyk­kää­vät tu­tuis­ta kap­pa­leis­ta, mut­ta minä en ha­lua sii­hen vai­kut­taa, Mon­to­nen ker­too ja li­vah­taa het­kek­si vaih­ta­maan ka­ra­o­ke­soit­to­lis­tal­le seu­raa­van kap­pa­leen.

Kot­van pääs­tä jut­tu jat­kuu lau­la­mi­sen ren­tou­des­ta. Mi­ten siis ren­tout­ta saa­daan lau­luun ja esiin­ty­mi­seen?

– Oi­ke­as­taan ihan sil­lä, et­tä lau­laa ja op­pii us­ko­maan, et­tei­vät ih­mi­set syö si­nua men­nes­sä­si mi­kin taak­se. Kaik­ki kan­nus­ta­vat ai­na toi­si­aan ja se kuu­luu ka­ra­o­keen. Sii­tä se läh­tee, neu­voo Mnto­nen.

Mon­to­nen ker­too ko­ke­neen­sa it­se ihan sa­man alus­sa.

–Vaik­ka ym­pä­ril­lä on tut­tu­ja ih­mi­siä, jo­ten­kin ti­lan­net­ta jän­nit­tää. Tois­ten roh­kai­sul­la on suu­ri mer­ki­tys ja se ren­tous on har­joit­te­lun tu­los. Jos ei mene ihan nuo­til­leen, niin nuo­tin vie­res­sä on ai­na ti­laa, hän sa­noo.