Tiina Judén
Vuoden 2023 ylioppilaat ovat sitä ryhmää, joille jäi konkreettisesti lukion ensimmäisen vuoden oppikirjat käsiin, sillä kenenkään ei enää tarvinnut niitä ostaa.Toisen asteen opiskelijat saivat elokuusta 2021 lähtien kirjat ja tietokoneen opintoihinsa maksutta.
– Me oltiin se epäonnisin porukka, kun ainut mitä käteen jäi, olivat kirjat, nauraa Rebeka Kotro.
Sitä hän ei kuitenkaan konkreettisesti tarkoita, sillä pelkästään omillaan asuminen 16-vuotiaasta lähtien on kasvattanut paljon elämää varten. Rebeka hakee Seinäjoen Ammattikorkeakouluun agronomiopintoihin, sillä perheellä on lihakarjatila Puumalassa ja Rebeka näkee mahdollisena palata opintojen jälkeen jopa takaisin kotikonnuille. Lukio-opinnoista hän ei koe suoranaisesti saaneensa oppia tulevaan ammattiinsa maanviljelijänä, mutta ensimerkiksi historian opiskelu oli tuoreen ylioppilaan mielestä kiinnostavaa. Kesätyö Kotron tilalla on jo alkanut, kuten monina muinakin kesinä.
Rebekan puumalalainen kaveri Vilma Hurskainen tietää myös mitä tahtoo. Hän haluaa sosionomiksi ja suuntaa haastattelusta seuraavana päivänä pääsykokeisiin Mikkelin Xamkille.
– Unelmoin jo lapsena, että minusta tulee ensihoitaja. Se kuitenkin jäi, kun henkinen kantti arvelutti, mitä kaikkea järkyttävää työssä kohtaisi. Mietin lähihoitajaksi opiskelua ja hain lukion ohessa myös sosiaali- ja terveysalan oppilaitokseen. Harkitsin kaksoistutkintoakin, mutta sitten päädyin kuitenkin käymään ensin pelkän lukion. Lapsia olen rakastanut aina, joten lastenkodissa tai sen tapaisessa työskentely kiinnostaisi sitten, kun valmistun, Vilma kertoo.
Vilma pääsi heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen HK Scanin lähettämöön töihin. Nyt hän pakkaa valmisruokia ja leikkeleitä lähetettäväksi Vantaan logistiikkakeskukseen ja sieltä ympäri Suomea.
– Olen ollut aiempina kesinä töissä kaupassa ja halusin erilaista työkokemusta.
Lukion Rebeka ja Vilma ovat käyneet yhdessä, lähes käsi kädessä ja lukiovuodet menivät kummankin mielestä tosi nopeasti. Oli hienoa, kun voi jakaa ystävän kanssa kaikki uudet asiat. Monesti he valitsivat samoja kursseja ja yhteinen kokemus oli selvitä muun muassa laajan matematiikan ylioppilaskokeesta, joka oli molempien mielestä todella vaativa.
– Olin ihan, että o ou, mitä tästä tulee. Sen tasosta keskusteltiin valtakunnallisestikin. Mutta oli tosi positiivinen yllätys, että siitä tuli C ja pisteet olivat hyvin lähellä M:ää, Vilma iloitsee.
Korona sotki kuvioita lukion ensimmäisenä vuonna, kun koulunkäynti oli hybridimallista lähiopetusta ja etäilyä vuoronperään.
– Ryhmäytyminen jäi vähemmälle kuin olisi toivonut. Nyt on toisaalta haikeaa, kun koulu loppuu. Eka vuosi meni jotenkin sumussa ja nopeasti koronan vuoksi, Rebeka pohtii.
Itsenäistyminen ei aina ole ollut kuitenkaan niin helppoa kuin sitä saattoi kotoa lähtiessään ajatella.
– Kyllä sitä joutui miettimään, että kuka maksaa tai eikö jääkaapissa olekaan mitään? Toisinaan pohdin, mitä puhua tyhjille seinille. Kotona oli sentään aina joku jolle puhua, jos ei muuta niin lemmikki, Vilma muistelee.
Mikkelin lukiossa on noin 700 oppilasta, joista noin 200 oli Vilman ja Rebekan ikäluokkaa.
– Onhan se ihan erilaista kuin Puumalan pienessä koulussa, jossa me tiedettiin, missä kukakin asuu ja ketkä ovat kenenkin vanhemmat, Vilma miettii.
Tyttöjen mielestä lukio toi yleistietoa ja samalla kolme vuotta kasvatti elämäntietämystä.
Vilma viettää ensi viikonloppuna ylioppilasjuhliaan Särkirannassa ja Rebeka kotona.
– Olen kutsunut vain läheisimpiä, jotka ovat minulle tärkeitä. Siksi on tärkeää, että he tulevat. Ei se lahja ole tärkeä, Vilma sanoo.
– Olemme asuneet jo omissa asunnoissamme kolme vuotta, joten meillä on jo kaikkea. Kukan kanssakin voi tulla ylioppilasjuhliin, Rebeka toistaa.
Puumala-lehden tietoon tuli kolmaskin ylioppilaaksi valmistuva Martti Majuri Lappeenrannan lukiosta.
Onnea kaikille ylioppilaille ja ammattiin valmistuneille!
