Kun ajan au­toa pi­me­äs­sä, lu­mis­ta tie­tä pit­kin, tyk­ky­lu­mi­pui­den ke­hys­tä­mäs­sä mai­se­mas­sa, on bus­si­py­sä­keil­lä ta­sai­seen tah­tiin lap­sia odot­ta­mas­sa kou­lu­bus­sia. Hei­jas­ti­met välk­ky­vät jo kau­kaa ja joil­lain on mu­ka­naan tas­ku­lamp­pu­ja. Ne ovat lap­sen tur­va­na ohi­kii­tä­väl­tä lii­ken­teel­tä. Su­per­tur­va saa kui­ten­kin mie­le­ni her­kis­ty­mään, kun jol­lain py­sä­kil­lä sei­soo isä, äi­ti tai joku lä­hei­nen ai­kui­nen pie­nen kou­lu­lai­sen tur­va­na. Nämä vank­ku­mat­to­mat tur­va­hen­ki­löt, lei­jo­na­e­mot tai isä­kar­hut odot­ta­vat, kun­nes lap­si pää­see tur­val­li­ses­ti kou­lu­kyy­tiin.

Mi­ten etuo­i­keu­tet­tu­ja ovat­kaan ne lap­set ja nuo­ret, joi­den huol­ta­ja on ai­na tu­ke­na, elä­män kai­kis­sa kään­teis­sä. Tuki voi ol­la hen­ki­nen -pu­he­li­men pääs­sä tai fyy­si­nen -sii­nä lä­hel­lä, mut­ta tär­kein­tä on, et­tä se on ole­mas­sa. Tur­va­verk­ko. Mum­mo, pap­pa tai kum­mi­tä­ti, jol­le voi soit­taa, jos pe­lot­taa. Jo­kai­nen tar­vit­see puo­lus­ta­jaa ja tur­val­li­suu­den tun­net­ta. Puo­lus­tus on tär­ke­äm­pää kuin hyök­käys, sa­noi Juk­ka Ja­lo­nen­kin olym­pi­a­voi­ton jäl­keen.

Vuo­si sit­ten pää­sim­me ta­paa­maan pää­mi­nis­te­ri San­na Ma­ri­nia juu­ri maa­lis­kuun alus­sa, kun Ve­nä­jä oli het­keä ai­em­min hyö­kän­nyt Uk­rai­naan. Ky­syin pää­mi­nis­te­ril­tä tuol­loin, mitä hal­li­tus on aja­tel­lut teh­dä rau­han tur­vaa­mi­sek­si Suo­mes­sa? Hän ym­mär­si ky­sy­myk­se­ni rau­han­tur­vaa­ja-ky­sy­myk­se­nä ja al­koi se­lit­tää YK:n, Na­ton ja EU:n rau­han­tur­vaa­ja­o­pe­raa­ti­ois­ta ym­pä­ri maa­il­maa. Kor­ja­sin asi­aa ja ker­roin, et­tä tar­koi­tin tur­vaa ja rau­han edis­tä­mis­tä tar­koit­ta­via neu­vot­te­lu­ja tai muu­ta sel­lais­ta Uk­rai­nan so­dan lo­pet­ta­mi­sek­si. En saa­nut vas­taus­ta, sil­lä va­rus­tau­tu­mi­nen oli jo al­ka­nut. Neu­vot­te­lul­le ei tun­tu­nut ole­van si­jaa, ei­kä tun­nu ole­van edel­leen­kään.

Maa­il­ma tur­vaa nyt asei­siin, mut­ta mil­loin aseet ja nii­den li­sää­mi­nen ovat lo­pet­ta­neet konf­lik­tit? Il­man asei­ta so­dat ei­vät edes al­kai­si, sil­lä ih­mis­ten oli­si pak­ko neu­vo­tel­la. Kun ei oli­si jä­re­äm­piä kei­no­ja, mi­hin tart­tua. Vä­ki­val­ta li­sää vä­ki­val­taa. Kos­to li­sää kos­toa.

Jot­ta sai­sim­me so­dan Eu­roo­pas­sa lop­pu­maan, tar­vit­si­sim­me dip­lo­ma­ti­aa ja neu­vot­te­lu­ja, vaik­ka ne oli­si­vat kuin­ka vai­kei­ta. Tur­va on yleen­sä ai­na hen­ki­nen vah­vuus, fi­lo­so­fia, jos­sa löy­de­tään edes yk­si yh­dis­tä­vä te­ki­jä. Sii­tä voi läh­teä toi­von ki­pi­nä, et­tä kai­kil­la oli­si vie­lä hyvä ol­la.

Tii­na Judén

pää­toi­mit­ta­ja