Koronapandemia kavensi merkittävästi sanan- ja lehdistönvapauden tilaa maailmassa. Ilmiöön liittyy vahvasti eriarvoisuuden lisääntyminen ja alueelliset levottomuudet, joiden raportoimisesta toimittajat ovat joutuneet ankaran mediasensuurin, totalitaarisen lainsäädännön ja jopa väkivallan kohteiksi. Sunnuntaina 3. toukokuuta vietetään jälleen sananvapaudenpäivää ympäri maailmaa.
Esiin on noussut monia tapoja, joilla toimittajiin kohdistetaan valvontaa ja digihyökkäyksiä ja miten kaikki vaikuttaa suuren yleisön luottamukseen digitaalista viestintää kohtaan. Luottamusta ei paranna ministeri Wille Rydmanin tapainen hyökkäys toimittajaa kohtaan suorassa lähetyksessä, kuten A-studio 27.4. osoitti. Sekä Sofia Virta, että Wille Rydman tulistuivat sote-säästöihin liittyvässä keskustelussa syyttäen toisiaan valehtelusta, mutta Rydman napautti ikävällä tavalla myös toimittajaa, vihjaten Yleen, joka antaisi enemmän ruutuaikaa vihreille. Todellisuudessa kumpikin saivat todellakin puhua melko tyhjentävästi.
Toimitusten ulkopuolelta tuleva vaikuttaminen, painostus tai ylikriittisyys toimittajia kohtaan voi rikkoa lähdesuojan periaatetta, jota pidetään yleisesti tiedotusvälineiden vapauden edellytyksenä. Se on myös kirjattu YK:n päätöslauselmiin. Valvonta voi myös vahingoittaa toimittajien turvallisuutta paljastamalla arkaluontoisia yksityisiä tietoja, joita voidaan käyttää mielivaltaisesti oikeudelliseen häirintään tai hyökkäämiseen toimittajia vastaan.
Sananvapauden päivä on erinomainen hetki arvioida lehdistönvapautta ja nousta puolustamaan vapaan median riippumattomuutta omalla äänellään. Sosiaalisen median aikakautena sananvapaus on ihmisoikeutena yhä ajankohtaisempi ja läheisempi kysymys monelle meistä.
Tiina Judén
päätoimittaja


