Syk­syn pi­meys oli las­keu­tu­nut Luuk­ko­sen­ky­län Myl­ly­ti­lal­le. Ym­pä­ril­lä oli lä­hes pilk­ko­pi­me­ää, mut­ta van­ha tuu­li­myl­ly lois­ti va­lais­tu­na ja kok­ko­tu­len lie­kit piir­si­vät ym­pä­ril­leen elä­vää va­loa. Pi­mey­des­sä as­kel hi­das­tui kuin it­ses­tään. Kat­se jäi vii­py­mään lie­keis­sä, ja het­kek­si tun­tui, et­tei mi­hin­kään ol­lut­kaan kii­re.