Outi Latvalan retros­pek­tii­vi­näyttely hemmottelee taiteen ystäviä

Tii­na Judén

Puu­ma­la­lai­sel­le ku­va­tai­tei­li­jal­le, Ou­ti Lat­va­lal­le, oli val­ta­va elä­mys näh­dä Vil­la Su­rut­to­man toi­min­nas­ta vas­taa­van ku­va­tai­tei­li­jan Tuo­mo Kuk­ko­sen ko­ko­a­ma lop­pu­tu­los hä­nen näyt­te­lys­tään Sa­von­lin­nan upe­as­sa näyt­te­ly­ti­las­sa van­han Ca­si­non vie­res­sä. Sitä se tun­tui ole­van myös ylei­söl­le.

Taidegalleria ja suunnittelutoimisto Villa Suruttoman taidenäyttelyn avajaisissa vastassa olivat kaikki kolme taiteilijaa vasemmalta puumalalainen kuvataiteilija Outi Latvala, mikkeliläinen valokuvataiteiija Sami Funke ja torniolainen kuvataiteilija Sanna Haimila.

Tiina Judén

Teos Käsi kädessä on tämän vuoden tuotos

Ylä­ker­ran huo­ne on Puu­ma­lan kan­sa­lai­so­pis­ton ke­ra­miik­ka­kurs­sil­la­kin tu­tuk­si tul­leen am­mat­ti­tai­tei­li­ja Lat­va­lan ret­ros­pek­tii­vi­näyt­te­ly, jon­ka ava­jai­set ve­ti­vät vii­me tors­tai-il­ta­na Vil­lan täy­teen tai­teen ys­tä­viä. Näyt­te­ly on avoin­na mar­ras­kuun 7. päi­vään saak­ka. Sa­maan ai­kaan Vil­la Su­rut­to­mas­sa on esil­lä myös tor­ni­o­lai­sen ku­va­tai­tei­li­jan San­na Hai­mi­lan Suu­ri luon­nos ja mik­ke­li­läi­sen va­lo­ku­va­tai­tei­li­jan Sami Fun­ken näyt­te­ly Yk­si meis­tä.

– Ai­noa toi­vee­ni oli, et­tä jos tänä vuon­na teh­ty Käsi kä­des­sä teos mah­tui­si mu­kaan näyt­te­lyyn. Muu­ten en ha­lun­nut vai­kut­taa mi­ten­kään ri­pus­tuk­seen, en­kä te­os­ten va­lin­taan. Odo­tin jän­ni­tyk­sel­lä, mi­ten he te­ke­vät sen. Mi­nul­le on val­ta­va rik­kaus näh­dä kah­den täl­lai­sen am­mat­ti­lai­sen te­ke­mä­nä se omien töi­den ulot­tu­vuus. Mi­nä­hän ru­pe­sin it­ke­mään, kun tu­lin oves­ta si­sään, Lat­va­la sa­noo lii­kut­tu­nee­na.

Lat­va­la oli tuo­nut Kuk­ko­sen ja si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja Chris­ti­an Ir­ja­lan va­lit­ta­vak­si pe­rä­kär­ryl­li­sen te­ok­si­aan, jois­ta he oli­vat va­lin­neet näyt­te­lyyn par­haat.

Slovakian opintomatka inspiroi

Kuu­lee­ko yö on vai­kut­ta­va ke­ra­miik­ka­työ, jos­sa ke­raa­mi­nen pää huu­te­lee toi­sel­le pääl­le. Teos on tu­lee upe­as­ti esiin Vil­la Su­rut­to­man kau­niis­sa skan­di­naa­vi­ses­sa ym­pä­ris­tös­sä.

– Se on syn­ty­nyt Imat­ral­la Sai­maan Am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­sa, kun mi­nul­la oli mies­tä­ni ikä­vä. Tämä on pa­ri­työ (Kuu­lee­ko yö I ja II). Lau­lan sii­nä: Kuu­lee­ko yö, kuu­lee­ko tai­vas täh­ti­vyö. Mie­he­ni asui tuol­loin Lah­des­sa ja opis­ke­lin nel­jä vuot­ta Imat­ral­la.

Val­mis­tut­tu­aan AMK ku­va­tai­tei­li­jak­si vuon­na 2014 Lat­va­la oli opis­kel­lut tai­det­ta kaik­ki­aan kah­dek­san vuot­ta. Tä­hän liit­tyi ko­ho­koh­ta­na myös kol­men kuu­kau­den opin­to­mat­ka Slo­va­ki­aan vuon­na 2013. Sii­tä ins­pi­roi­tu­nee­na hän teki Slo­va­ki­as­sa myös upe­an tai­tel­lun ”väi­tös­kir­jan”, jon­ka vii­mei­sel­lä si­vul­la sa­no­taan: ”Väi­tän, et­tä tun­ne voit­taa tie­don.”

Outi Latvalan tervetulotoivotus Villa Suruttoman viehättävältä terassilta.

Tiina Judén

Vaneri vei mennessään

Oi­val­lus tu­tus­tu­mi­ses­ta va­ne­riin ma­te­ri­aa­li­na ja la­se­riin työ­ka­lu­na, jol­la pys­tyy kai­ver­ta­maan, leik­kaa­maan ja tu­los­ta­maan, in­nos­ti­vat jat­ka­maan. Täs­sä tai­teen­muo­dos­sa lop­pu­tu­los­ta ei it­se­kään näe sitä teh­des­sä.

– Va­ne­ri on niin elä­vä ma­te­ri­aa­li. Se, mi­ten se min­kä­kin vä­rin ot­taa, on vä­hän ar­voi­tus. Ilo­sen Puu­työ on ol­lut yri­tyk­se­nä suun­nit­te­lu­yh­teis­työs­sä, mi­ten ko­neel­la pys­tyy te­ke­mään.

Palk­ka­työs­tä tai­tei­li­jak­si heit­täy­ty­mi­nen vuon­na 2006 vaa­ti ra­hal­li­ses­ti erit­täin pal­jon, sil­lä palk­kaa ei aluk­si juu­ri­kaan saa.

– Hen­ki­ses­ti se an­toi kui­ten­kin pal­jon. Luo­tin it­see­ni ja sii­hen, ku­ten See­la Sel­la sa­noi, et­tä ”Tai­tees­sa ei ole vir­hei­tä”. Se oli hie­noa. Il­man per­heen tu­kea en oli­si täs­sä. Tiet­ty lupa sii­hen tuli, ei­kä ole ka­dut­ta­nut.

Outi Latvalan teos "Jäi sanomatta" syntyi kuoleman ajatuksesta. Teos on serigrafiaa ja tehty vuonna 2011.

Tiina Judén

Serigrafiaa ja pronssiveistoksia

Va­ne­ri- ja ke­ra­miik­ka­töi­den li­säk­si ylä­ker­ran kul­mauk­ses­sa on myös se­rig­ra­fi­aa, joka syn­tyi kuo­le­man aja­tuk­ses­ta. Te­ok­sen nimi on Jäi sa­no­mat­ta ja se on teh­ty vuon­na 2011. Se­rig­ra­fia eli silk­ki­pai­no on tai­deg­ra­fii­kan ja pai­no­tek­nii­koi­den muo­to, jos­sa väri pai­ne­taan ke­hyk­seen pin­go­te­tun seu­la­kan­kaan läpi pai­net­ta­van ma­te­ri­aa­lin pin­nal­le.

Tiina Judén

Sar­jas­ta Vie­lä­kin di­gi­taa­li­nen ve­dos va­ne­ril­le

Esil­lä on 27 te­os­ta, jois­ta kak­si on teh­ty tänä vuon­na. Ne ovat ”Mai­se­mis­ta seu­raa­vis­ta” ja ”Käsi kä­des­sä”. Tai­tei­li­ja on avoi­mes­ti ker­to­nut sai­ras­ta­van­sa par­kin­so­nin tau­tia.

Tiina Judén

Puu­ma­la­lai­set ihas­te­le­mas­sa Vil­la Su­rut­to­man pi­hal­la ole­vaa Ou­ti Lat­va­lan te­os­ta

Keramiik­ka­tai­teilija Olga Blokh vei puumalalaisryhmän taiteen äärelle

Näyt­te­lyn ava­jai­siin läh­ti Puu­ma­las­ta pik­ku­bus­sil­li­nen ke­ra­miik­ka­kurs­si­lai­sia ja Puu­ma­lan tai­deyh­dis­tyk­sen jä­se­niä. Kan­sa­lai­so­pis­to jär­jes­ti kul­je­tuk­sen ja ret­ken ve­tä­jä­nä toi­mi puu­ma­la­lai­nen ke­ra­miik­ka­tai­tei­li­ja Ol­ga Blokh, Bloch Ce­ra­mics -stu­di­os­ta. Mu­ka­na oli myös hä­nen mie­hen­sä tai­de­la­si­pu­hal­ta­ja, ak­va­rel­lis­ti ja la­si­tai­tei­li­ja Jaak­ko Blokh.

Tiina Judén

Ku­vas­sa taus­tal­la "Sar­ja ku­via", di­gi­taa­li­nen ve­dos va­ne­ril­le

Latvalan näytelyssä näkyy Puumalan luonnon läheisyys

Ret­kel­lä mu­ka­na ol­lut ku­va­tai­tei­li­ja Reet­ta Har­maa­la on opis­kel­lut sa­mas­sa am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­sa kuin Lat­va­la. Hän tut­kis­ke­li ylä­ker­ran näyt­te­lyä ihail­len.

– Tosi tuot­te­li­as tai­tei­li­ja hän on, ja iha­na, et­tä hän on käyt­tä­nyt niin pal­jon eri­lai­sia tek­nii­koi­ta ja ma­te­ri­aa­le­ja. Sel­väs­ti Ou­ti osaa mo­nen­lais­ta. On va­lo­ku­vaa ja ihan kaik­kea. Sil­ti, vaik­ka on niin eri­lais­ta, ko­ko­nai­suus on tosi rau­hal­li­nen. Näis­sä on sel­ke­äs­ti kui­ten­kin joku sa­man­lai­suus, yh­dis­tä­vä te­ki­jä, Har­maa­la sa­noo.

Har­maa­lan mie­les­tä näyt­te­lys­sä tun­tuu luon­non lä­hei­syys. Vä­ri­maa­il­ma ja ai­heet kum­pu­a­vat Puu­ma­lan kau­niis­ta luon­nos­ta.

Sirpa Kääriäinen "Sama sävel"-teoksen luona. (pronssi, koivu)

Tiina Judén

Pysyvästi Puumalaan pari vuotta sitten

Ou­ti Lat­va­la yh­dis­tää te­ok­sis­sa hie­nos­ti eri tek­nii­koi­ta: gee­li­ky­nät, pa­pe­ri, va­ne­ri, prons­si ja pu­he­li­men ka­me­ra. Lat­va­lan pää­ai­ne on ol­lut läpi opin­to­jen ku­van­veis­to. Sik­si Vil­la Su­rut­to­man pi­hal­le kul­ki­jaa tu­lee vas­taan en­sim­mäi­se­nä Lat­va­lan veis­tok­set, jot­ka ker­to­vat sii­tä, et­tä koko ih­mi­sen keho muo­dos­tuu kaa­ris­ta ja nii­den vas­ta­kaa­ris­ta. Tuo op­pi toi­mi Lat­va­lal­le ki­pi­nä­nä myös näyt­te­lys­sä esil­lä ole­viin va­ne­ri­te­ok­siin.

Lat­va­la muut­ti Puu­ma­laan py­sy­väs­ti pari vuot­ta sit­ten. Aluk­si hän tu­tus­tui Puu­ma­laan va­paa-aja­na­suk­kaa­na.

Yleisö oli innostunut Outi Latvalan tuotannosta näyttelyn avajaisissa viime torstaina Villa Suruttomassa.

Tiina Judén

Tuomo Kukkonen ja Christian Irjala edistävät ammatti­tai­tei­li­joiden toimin­ta­mah­dol­li­suuksia

Ete­lä-Sa­von tai­de­toi­mi­kun­ta on myön­tä­nyt Vil­la Su­rut­to­mal­le TAI­KE tai­de­pal­kin­non vuon­na 2025, ei­kä suot­ta. Kaik­kien pi­täi­si näh­dä tämä näyt­te­ly ja upea näyt­te­ly­ti­la Sai­maan ää­rel­lä. Ku­va­tai­tei­li­ja Tuo­mo Kuk­ko­nen ja si­sus­tus­suun­nit­te­li­ja Chris­ti­an Ir­ja­la ovat vuon­na 2023 käyn­nis­tä­mäl­lään tai­de­gal­le­ri­a­toi­min­nal­la edis­tä­neet am­mat­ti­tai­tei­li­joi­den toi­min­ta­mah­dol­li­suuk­sia hui­mal­la loik­kauk­sel­la ja li­sän­neet tai­teen nä­ky­vyyt­tä ja ase­maa Ete­lä-Sa­vos­sa.