Vir­po­mi­nen on edel­leen nä­ky­vä osa suo­ma­lais­ta pää­si­äis­tä, vaik­ka sen mer­ki­tys on muut­tu­nut us­kon­nol­li­ses­ta ta­vas­ta enem­män las­ten iloi­sek­si pe­rin­teek­si ja ke­väi­sek­si lei­kik­si. Vir­po­mis­pe­rin­ne poh­jau­tuu kah­teen van­haan ta­paan: or­to­dok­si­seen ok­sal­la siu­naa­mi­seen, jos­sa pa­ju­nok­sil­la toi­vo­tet­tiin ter­veyt­tä ja on­nea, sekä län­si­suo­ma­lai­seen pää­si­äis­noi­ta­pe­rin­tee­seen, jos­sa lap­set pu­keu­tui­vat noi­dik­si ja kier­si­vät ta­los­ta toi­seen.