Tiina Judén
Kierrokset ovat kovat, kun vaaleihin on aikaa reilut kaksi viikkoa. Kahvila Kuittisessa pohdittiin viime torstaina ylätasolla Itä-Suomen ja alatasolla Puumalan asioita. Keskustan ehdokkaan Tapio Honkamaan järjestämässä paneelikeskustelussa pohtimassa olivat sekä nykyinen että entinen kunnanjohtaja sekä kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Honkamaa oli huolissaan valtavasta rahapulasta, mutta myös siitä päätämmekö Etelä-Savon asioista itse, vai päättääkö niistä joku muu.
Itä-Suomi Unioni ry:n asiamiehenäkin toimiva Puumalan kunnanvaltuuston puheenjohtaja Matti Viialainen ei unohtanut Puumala-markkinointia paneelissakaan.
– Kun olet kansanedustaja, voit ehkä muuttaa Puumalaan. Veroprosentti on niin hyvä, letkautti Viialainen.
Yleisöstä joku muistelee vielä kymmenen vuotta vanhoja asioita ja huikkaa, että ”Se oli yhden äänen varassa, että ei menty Mikkeliin.”
– Johtamisella on väliä. Löytyi kunnanjohtaja, joka osasi lukuja, kehaisee Viialainen vieressä istuvaa panelistia, entistä kunnanjohtajaa ja nykyistä Imatran kaupunginjohtajaa Matias Hildeniä.
Hilden muistelee, että jo tuolloin päätöksenteossa vallitsi hyvä henki, eivätkä puoluerajat häirinneet kunnallispolitiikkaa.
– Erityisesti hankalassa tilanteessa pitää ottaa suunta ylöspäin, Hilden toteaa.
Imatralla suuntaa pitää vielä hetken hakea nyt, kun itäraja on pimeänä.
Niina Kuuva ei myöskään pidä suurkunta-ajatuksesta, joka johtaisi alueen näivettymiseen ja poistaisi asukkaiden oman aktiivisuuden.
Hän muistuttaa, että pienetkin muuttovoitot ovat tärkeitä.
– Keskustie 10 kauppakeskus ja vastaavat kehitystoimet eivät ole yksin kunnan päätösvallassa, vaan tarvitaan aktiivisuutta ulkopuolelta. Yrittäjiltä se vaatii uskoa hyvin tehtyihin asioihin ja tulevaisuuteen. Näin rakennetaan luottamusta, Kuuva sanoo.
Hilden pitää Itä-Suomen haasteita yhteisinä, vaikka Kuopio ja Joensuu kehittyvät hyvällä vauhdilla, samoin kuin Lappeenranta LUT-yliopiston vanavedessä.
– Muuten väestötilanne on erityisen poikkeava. Mitä visio konkreettisesti tarkoittaa valtion hallinnossa? Mitä Imatralla tapahtui, kun raja meni kiinni. Kaupallisesti se oli järkytys, kun turismia ei ole ollenkaan.
– Kaukolämmöstä puolet tehdään nyt kuitenkin puulla. Stora Enson kanssa on hyvä hanke suunnitteilla. Kaukaan hukkalämpö kattaisi puolet kaukolämpötarpeesta, Hilden luettelee.
Hän perää kuitenkin erityiskohtelua, jota ei valtiolta saatu, vaikka Imatra on ainoita alueita, joka kärsii todella paljon Venäjän Ukrainaan suuntaaman hyökkäyssodan aiheuttamasta tilanteesta.
– Ei rahaa voi säkeillä kaivoon kantaa, mutta toivon, että tunnistettaisiin tämä erityisasema.
Viialainen toivoo, että hallitusneuvotteluissa muistettaisiin myös yritysten toimintaedellytyksiä Itä-Suomessa.
– Vaikka edustan eri urheiluseuraa, pitäisi yhteisövero ottaa yrityksiltä pois, mutta keskustelu tästä on vaiettu. Rahaa löytyy huimiin juttuihin, kuten raja-aitaan ja muihin, mutta miten yritykset saisivat edellytyksiä, Viialainen kysyy.
Panelistit toteavat, että tilanne on raju isku koko itärajan tienoolla. Metsänomistajat kiittävät puun hinnan noususta, mutta se ei riitä, kun hiilinielua pitäisi kasvattaa.
– Puun ja nielun välissä ollaan. Turismin menetystä ei voida korvata millään eikä koskaan, Viialainen totesi.
Entisenä Etelä-Savon Yrittäjien aluejohtajana Niina Kuuva nosti keskusteluun yritykset, jotka odottavat ja odottavat tukirahoja, joita ei nyt Ely-keskuksen Eura ja Hyrrä-järjestelmien toimimattomuuden vuoksi tule.
– Niistä tulee kehittämiskuiluja ja hankkeet seilaavat paikallaan, Kuuva pahoittelee.
Hän muistuttaa myös Puumalan poistuvasta työvoimasta, joka vähenee koko ajan eläköitymisen vuoksi. Erityisen huono tilanne tulee olemaan sote-puolella.
– Emme voi paikata tätä omalla työvoimalla. Se ei riitä yritysten tulevaisuuden tarpeeseen. Väistämätön tosiasia on, että meidän pitää tavoitella myös maahanmuuttajia ja ulkomaista työvoimaa.
Puumalassa on kesäisin noin 100 vapaata kausityöpaikkaa.
Hilden korostaa, että metsäteollisuus on valtava työllistäjä Puumalassa ja koko Suomessa.
– Huolissani seuraan, saako niitä puita kaataa. Siinä sahataan omaa oksaa. Tässä hankalassa taloudellisessa tilanteessa asioita ei pidä enää hankaloittaa.
Hilden haluaisi palauttaa mieleen Urho Kekkosen ulkoministeriaikanaan 1952 tekemän pamfletin: Onko maallamme valttia vaurastua?
– Vahva poliittinen tahto on aikanaan kehittänyt Itä-Suomea, nyt tarvittaisiin vähän samaa.
Matti Viialainen toteaa, että savolaiset ovat Suomen vaatimattomin heimo, vaikka siihen ei olisi aihetta. Eivätkä he myöskään puhu toisille pahaa omistaan.
– Tästä on hyvä esimerkki se, että Luukkosen Erkki sanoi joskus aikanaan, ettei kehdannut kertoa olevansa Puumalasta, Hilden lisää.
Ennen hyvinvointialuejakoa käyty Saimaan maakunta -keskustelu nousee myös paneeliin, mutta panelistit eivät jaksa asiaa suuremmin pohtia nyt, kun kuntien aito itsehallinto vahvistuu ja hyvinvointialueet kantavat vastuun hyvinvoinnista nimensä mukaan.
– Mikkelin lentokenttä on oma lukunsa, joka kuvastaa, että jokainen touhuaa omasta näkökulmastaan. Jos joku katsoisi Euroopasta Saimaan saavutettavuutta Saimaan maakunta olisi voimavara, sanoo Matias Hilden.
Niina Kuuva puolustaa enemmän Etelä-Savon maakuntaa, sillä valvottavien asioiden näkökulmasta hän ei löytänyt vahvoja yhteisiä intressejä Etelä-Karjalan puolelle.
– Isoissa saavutettavuuskysymyksissä meillä on eri suunta, Kuuva sanoo.
Kuuvan mielestä Itä-Suomen Unionissa yliopiston mukana olemista ja liikkumisen ratkaisuja pitää ajatella, kuten korvaavia polttoaineitakin. Järkevä järjestelmäkään ei tule onnistumaan, jos siinä ei ole yliopistomaailma mukana kehittämässä.
Myös keskustelu leikkauksista on hankalaa, sillä Valtiovarainministeriön ehdottamat perusväyläleikkaukset 300 miljoonaa euroa eivät tunnu hyvältä Etelä-Savossa eivätkä Puumalassa, kun iso osa teistä ei ole kehuttavassa kunnossa.
Ehdokas Honkamaa toteaa, että leikkaustyö ei tule herkkua olemaan. Viialainen muistuttaa, että monia asioita voidaan tehdä myös paikallisilla omilla toimilla. Polittiinen voima vaatii ystäviä ja liittolaisia, eikä olisi huono asia, jos joku ministereistä olisi Etelä-Savosta.
Lopuksi keskustelu viedään metsään. Kunnanjohtajan mielestä Pohjois-Karjalassa on Puumalaakin isommat hakkuut.
– Mielestäni hakkuut ovat täällä kohtuu kestävällä tasolla. Ainakin kunnan metsiä on hoidettu suunnitelmien mukaan ilman ylilyöntejä. Toinen puoli ovat kuitenkin aukkohakkuut, jotka näkyvät niin hyvin. Maisemakuvan ja kuntakuvan näkökulmasta saa olla varuillaan suuren puun kysynnän osalta, ettei maisemat ole hakattuja, Kuuva toteaa.
Viialaisen mielestä yrittäjät käyttävät liian suuria koneita harvennushakkuissa. Suurten yhtiöiden pitäisi hänen mielestään maksaa paremmin korjuusta yrittäjille. Metsänomistajille tarvittaisiin lisää valistusta.
Tapio Honkamaa piti Motin dokumentin laittomista hakkuista tekemää tulokulmaa hiuksia nostattavana elementtinä, kuten koko ohjelmaa.
Hemmo Auvinen osallistui metsäkeskusteluun ikänsä metsätyöstä ansionsa hankkineena.
– Aikanaan puun piti antaa kasvaa 70 vuotta, jotta sai tehdä aukkoa. Yhtiöt katsoivat, että puuta tarvitaan ja nyt sitä saa natistaa jo 50-vuotiaana. Itse ovat metsäyhtiöt tärvelleet homman siihen malliin. Järeätä puuta ei tule, kun se ei kerkiä kasvaa, Auvinen toteaa.
