Oli ha­po­nes­to­lää­ki­tys, pään­sär­ky­lää­ki­tys, oli pi­ris­tä­vää ja uu­vut­ta­vaa, nu­kah­dut­ta­vaa ja unoh­dut­ta­vaa. Poi­ka oli kär­si­nyt maa­nan­tai­aa­tois­ta jo pit­kään. Hän oli tar­jon­nut työ­ter­veys­lää­kä­ril­le di­ag­noo­sik­si dies Lu­nae –synd­roo­maa, mut­ta lää­kä­rin mu­kaan ky­seis­tä di­ag­noo­sia ei kä­si­kir­jois­ta löy­dy ja sitä myö­tä ky­sei­seen synd­roo­maan ei löy­dy vas­taus­ta myös­kään Phar­ma­ca Fen­ni­cas­ta. Dies Lu­nae –synd­roo­maan ei ole ai­na­kaan tois­tai­sek­si kek­sit­ty oi­rei­den mu­kais­ta hoi­toa, te­roit­ti työ­ter­veys­lää­kä­ri.