Tiina Puputti
Puumalan kuntoradan yksi tunnetuimmista hiihtäjistä on varmasti Tytti Kuntonen, joka hiihti viime vuonna noin 2 200 kilometriä. Tästä määrästä vain viimeiset kilometrit hän sivakoi järven jäällä, kaikki muut metrit hän hiihti joko vapaalla tai perinteisellä tyylillä kuntoradalla.
– Viime talvena iski himo hiihtämiseen. Kun oli saavuttanut vaikka 1 500 kilometriä, niin sitten miettii, että ehtiikö 1 800. Ja jos ehtii, niin ehtiikö vielä 2 000, nauraa Kuntonen.
Tänä talvena Kuntonen ei ole laskenut kilometrejä, koska viimetalvinen hiihtourakka kävi jo melkein työstä. Hänen mielestään hiihtäminen oli niin kivaa ja kun halusi niitä kilometrejä, niin ei malttanut lähteä pois ladulta. Tänä vuonna on ollut helpompi lopettaa.
– En tiedä vielä, katsonko kilometrit kauden päätteeksi. Jos vaikka alkaa ärsyttää, ettei tullutkaan se 2 000 kilometriä täyteen, nauraa Kuntonen.
– Luultavasti se ei tule täyteen, kun tänä vuonna hiihtokausi ei ole ollut niin pitkä kuin vuosi sitten, hän jatkaa.
Kuntonen on hiihtänyt lapsesta lähtien. Teinivuosina harrastus jäi, mutta sitten reilu parikymppisenä hän suuntasi jälleen ladulle. Nyt Kuntonen hiihtää 4 – 6 kertaa viikossa. Itsensä haastaminen tarkoittaa hänelle sitä, että aina voi katsoa, että menikö kierros yhtä minuuttia tai edes kymmentä sekuntia nopeampaa, tai menikö tällä kerralla viiteen kierrokseen vähemmän aikaa kuin edellisellä kerralla. Kuntosella on molemmat suksiparit koko ajan autossa, ja hiihtämään hän lähtee aina heti työpäivän jälkeen.
– Työpäivän jälkeen hiihdän 20 – 25 kilometriä. Viikonloppuna saattaa mennä kolmekymmentä kilometriä, jos on hyvä keli, Kuntonen kertoo.
Hiihtotapansa himohiihtäjä valitsee päiväkohtaisesti, ja se perustuu säätilaan. Lauhalla kelillä perinteisen suksien voitelu on hankalampaa, ja siksi Kuntonen
valitseekin useimmiten vapaan tyylin sukset alleen. Kun pakkasta on riittävästi, sivakoi Kuntonen perinteisellä tyylillä. Tähän vaikuttaa myös tunne siitä, että perinteisellä tyylillä lämpö pysyy yllä paremmin. Muutenkin talvinen pakkassää viehättää kuntoradan viilettäjää, vaikka viisitoista astetta on hiihtämisen pakkasrajana.
– Tykkään talvesta. On niin kaunista, kun on lumiset puut ja aurinko paistaa, tunnelmoi Kuntonen.
Tällä kertaa Kuntonen on saanut seuraa ladulle. Hänen serkkunsa Milla Härkönen on saapunut viettämään hiihtolomaa entiseen kotikyläänsä. Härkönen hiihtää paljon kotonaan Espoossa, ja Puumalassa ollessa serkukset käyvät usein yhdessä ladulla. Härkönen iloitsee seurasta, koska useimmiten hän hiihtää yksin. Tällä kertaa naiset luistelivat kahdenkymmenen kilometrin matkan ja meno oli luistavaa.
Latuja:
-Kirkonkylän kuntorata 6,5 km valaistu, vaikea
-Kukkeisten lenkki 6 km, vaikea -Sahanlahti-Särkilahti jäälatu, 6 km, helppo -Naistenvesi 9,5km (lähtö läheltä Norppalaavua Kaivannosta)
-Lohilahti (latu lähtee Majakan/Nesteen yläpuolella olevien rivitalojen edestä)
-Lieviskä, Reposenniemi-Lieviskäjärvi
-Hurissalon pururata ja pelto, ladut 3,7 km (valaistua latua 2,5 km, keskivaikea)
-Lintusalo-Kauppila (5 km) ja Lintusalo-Hietalahti (3 km) Lähtö Nestorinrannasta.
-Kaislajärvi (Kaislajärven Kuokka ry:n ajamat ladut Juvan puolella lähellä Puumalaa)
Lähde Puumalan kunta ja Puskaradio Puumala