Tii­na Judén

Os­si ja Kaa­ri­na Hä­mä­läi­nen ovat tes­ta­men­tan­neet kai­ken omai­suu­ten­sa Puu­ma­lan kir­kon kor­jaa­mi­seen. Pe­run­kir­joi­tuk­sen mu­kaan omai­suus on 653 000 eu­ron ar­voi­nen. Kirk­ko­neu­vos­to päät­ti tiis­tai­na 11. ke­sä­kuu­ta pi­de­tys­sä ko­kouk­ses­saan kii­tol­li­suu­del­la ot­taa tes­ta­men­tin vas­taan ja va­rois­ta muo­dos­te­taan myö­hem­min teh­tä­väl­lä kirk­ko­val­tuus­ton pää­tök­sel­lä eri­tyis­kat­tei­nen Os­si ja Kaa­ri­na Hä­mä­läi­sen -ra­has­to, jon­ka va­ro­ja käy­te­tään tes­ta­men­tin mu­kai­ses­ti.

Ai­kai­sem­mat pe­rus­kor­jauk­set Puu­ma­lan kirk­koon on teh­ty vuo­si­na 1961–62 ja vii­mei­sin pe­rus­kor­jaus vuo­si­na 2006–2007 eli rei­lut 20 vuot­ta sit­ten. Kirk­ko­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja Ai­ri Tel­lan mie­les­tä kir­kol­la ei ul­koi­ses­ti ole akuut­tia kor­jaus­tar­vet­ta.

– Sen ver­ran oli ko­kouk­ses­sa kes­kus­te­lua, et­tä ar­vi­oin­tia kir­kon osal­ta ei ole teh­ty. Asia ete­nee omal­la pai­nol­lan­sa. Kun ol­laan lii­tyt­ty Mik­ke­liin, niin kiin­teis­tö­jen ar­vi­oin­ti on vie­lä kes­ken. Tes­ta­ment­ti ra­has­toi­daan ja teh­dään sil­le oma käyt­tö­suun­ni­tel­man­sa. Sitä ei käy­te­tä kuin ni­met­tyyn tar­koi­tuk­seen. Puu­ma­lal­le tämä on iso iso asia. Vaik­ka vai­na­ja it­se tie­si, et­tei ole enää Puu­ma­lan seu­ra­kun­taa, hän luot­ti seu­ra­kun­tiin ja ra­ho­jen hoi­toon, Tel­la ker­too.

Kaa­ri­na Hä­mä­läi­nen kuo­li jo vuon­na 2011, mut­ta puo­li­so Os­si Hä­mä­läi­sen hau­ta­jai­sia vie­tet­tiin vas­ta tä­män vuo­den tam­mi­kuus­sa. Hän­tä siu­naa­mas­sa oli Hä­mä­läi­sen lä­hei­nen ys­tä­vä ja edun­val­vo­ja Puu­ma­lan eläk­keel­le jää­nyt kirk­ko­her­ra He­le­na Castrén.

– Os­si täyt­ti 19.5.2023 90 vuot­ta. Hän soit­ti vie­lä it­se hai­ta­ria syn­ty­mä­päi­vä­juh­lil­laan Sa­han­lah­des­sa. Tes­ta­ment­ti oli ol­lut tie­dos­sa­ni jo pi­dem­pään, mut­ta vii­me syk­sy­nä pyy­sin hän­tä vie­mään sen tal­teen pank­kiin. Os­si oli vuo­si­kym­me­niä us­kol­li­nen kir­kos­sa­kä­vi­jä ja hä­nel­le kirk­ko mer­kit­si pal­jon, Castrén ker­too.

Pa­ris­kun­ta ra­kas­tui ai­ka­naan Ry­hä­läs­sä, kun nuo­ri Kaa­ri­na tuli Ry­hä­län kou­lul­le opet­ta­jak­si ja Os­si opet­ti kou­lul­la puu­töi­tä.

He me­ni­vät nai­mi­siin ja muut­ti­vat Hir­ven­sal­mel­le, jos­sa Kaa­ri­na toi­mi opet­ta­ja­na. Pa­ri­kym­men­tä vuot­ta ku­lui myös Sul­ka­val­la, Os­sin työs­ken­nel­les­sä au­to­kor­jaa­ja­na huol­ta­mol­la.

Lo­pul­ta he muut­ti­vat Puu­ma­lan kir­kon­ky­läl­le, Paa­ka­rin­tiel­le, viet­tä­mään elä­ke­päi­viä. Os­sin syn­ty­mä­ko­din ton­til­le Ry­hä­lään he ra­ken­si­vat oman mö­kin Sai­maan ran­nal­le, jos­sa he viet­ti­vät kaik­ki ke­sät.

– Hä­mä­läi­sil­lä ei ol­lut omia lap­sia, mut­ta ym­pä­ril­lään pal­jon kou­lu­lai­sia. Os­sil­la ei ol­lut myös­kään si­sa­ruk­sia. Os­sin äi­ti oli 21 vuot­ta nuo­rem­pi kuin isä. Kaa­ri­na oli lah­ja­kas, kie­liä lu­ke­nut nai­nen. Hei ei­vät ol­leet erak­ko­ja, mut­ta viih­tyi­vät pal­jon kes­ke­nään, He­le­na Castrén ker­too.

Hän ker­too myös, et­tä Os­si luki pal­jon Puu­ma­la-leh­teä, Itä-Sa­voa ja Sul­ka­va-leh­teä, jot­ka kaik­ki tu­li­vat hä­nel­le ko­tiin.

– He myi­vät met­sät Ry­hä­läs­tä suo­je­lu­met­sik­si. Etu­pääs­sä he ovat kui­ten­kin sääs­tä­neet pal­jon. Pel­käs­tään ra­haa oli pank­ki­ti­lil­lä 400 000 eu­roa, Castrén pal­jas­taa.

– Omai­suus on pal­jon enem­män kuin it­se­näi­sen seu­ra­kun­nan ve­ro­tu­lot vii­mei­sim­pi­nä vuo­si­na, hän li­sää.

Kaa­ri­na Hä­mä­läi­nen oli syn­tyi­sin Lo­pel­ta. Hä­nel­lä oli si­sa­ruk­sil­la, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta pa­ris­kun­ta ha­lu­si jät­tää tes­ta­men­tin puu­ma­la­lais­ten ilok­si. Castrén ker­too, et­tä pan­kin lop­pu­mi­nen oli Os­sil­le­kin kova paik­ka, mut­ta hän op­pi toi­mi­maan pank­ki­kor­tin kans­sa ja nos­ti kau­pas­ta ra­haa ko­leh­tiin. Ke­säi­sin hän aje­li kel­tai­sel­la Volks­wa­gen Kup­lal­la ja kävi mil­tei joka sun­nun­tai kir­kos­sa. Mö­kil­le hän ajoi vii­te­nä päi­vän vii­kos­sa. Rai­vaus­sa­han­kin hän os­ti vie­lä vii­me syk­sy­nä.

– Os­sin us­ko oli ruis­lei­päk­ris­til­li­syyt­tä. Hän oli meil­le kuin per­het­tä ja sai soit­taa yöl­lä­kin.

– Sain tie­tää tes­ta­men­tis­tä jo vuon­na 2011, kun Kaa­ri­na kuo­li. Os­si ker­toi heti, et­tä täl­lai­nen lah­joi­tus on tu­los­sa ja he oli­vat päät­tä­nee asi­as­ta jo 1990-lu­vul­la.

Castrén oli Os­sin ys­tä­vän kaut­ta Ka­na­ri­al­ta kä­sin yh­tey­des­sä Os­siin nä­kö­pu­he­lul­la vie­lä vii­mei­se­nä päi­vä­nä en­nen kuo­le­maa. Hän oli sai­raa­las­sa vain vii­si päi­vää.

– Olin Os­sin lä­hi­o­mai­nen. Hän oli kuin isä mi­nul­le ja Ee­rol­le. Niin iha­na ih­mi­nen. Hä­nel­le kuu­lui ai­na hy­vää, ei­kä hän kos­kaan va­lit­ta­nut tai hauk­ku­nut ke­tään. Sinä il­ta­na hän kui­ten­kin sa­noi, et­tä nyt ei kuu­lu enää hy­vää, hoi­dot on lo­pe­tet­ta­va ja läh­tö on lä­hel­lä.

Kirk­ko oli tär­keä Os­sil­le sik­si­kin, et­tä Ry­hä­läs­tä oli ai­ka­naan han­ka­la pääs­tä kirk­koon, mut­ta kun hän isän kans­sa tuli kirk­koon, oli se ih­meel­li­nen ko­ke­mus. Isä ot­ti ha­tun pois pääs­tä ja ku­mar­si sy­vään. Os­si op­pi kiit­tä­mään ai­na kirk­ko­juh­las­ta.

Os­sin toi­ve oli, et­tä Puu­ma­lal­la py­syy tämä kau­nis ra­ken­nus, jos­sa saa hil­jen­tyä ja pi­tää kon­sert­te­ja.

– Os­sil­la oli it­sel­lään­kin kau­nis koti ja mök­ki, ei ylel­lis­tä, mut­ta erit­täin kau­nis­ta.

Mik­ke­lin tuo­mi­o­kirk­ko­seu­ra­kun­nan ta­lous­joh­ta­ja Tii­na Snic­ker ker­too, et­tä tes­ta­ment­ti käy­te­tään eu­rol­leen ja sen­til­leen sil­le mää­rät­tyyn tar­koi­tuk­seen.

– En ole hir­ve­än hy­vin pe­reh­ty­nyt kiin­teis­tön kun­toon. Kiin­teis­tö­pääl­lik­kö Ant­ti Ron­ka­sen kans­sa kui­ten­kin kes­kus­te­lin ja näyt­tää sil­tä, et­tä kir­kol­la ei ole täl­lä het­kel­lä akuut­tia kor­jaus­tar­vet­ta. Kel­lo­ta­pu­lin kat­to pi­tää kyl­lä ter­va­ta ja au­rin­ko­puo­lel­ta maa­li eh­kä vä­hän ir­toi­lee. Tes­ta­ment­tia ei kui­ten­kaan käy­te­tä käyt­tö­ta­lous­ku­lui­hin, vaan vas­ta sit­ten, kun tu­lee oi­ke­as­ti in­ves­toi­ta­vaa, Snic­ker sa­noo.

Ka­ton ter­vaa­mi­nen kat­so­taan huol­to­toi­men­pi­teek­si. Tar­koi­tus oli­si teet­tää kiin­teis­tös­tä kun­to­ar­vio.

– Ei ole siis kii­re käyt­tää ra­haa. Ky­sees­sä on iso tes­ta­ment­ti ja si­joi­tam­me ra­ho­ja, joi­den tuot­to tu­lee ra­has­toon, jon­ka oh­je­sään­töön tule käyt­tö­tar­koi­tus, Snic­ker li­sää.

Kirk­ko­kir­ja Puu­ma­lan kir­kos­ta jul­kais­tiin vuon­na 2016. Os­si Hä­mä­läi­nen kus­tan­si kir­jan pai­na­mi­sen.