Kir­joi­tan tätä kir­joi­tus­ta tiis­tai-il­ta­na: päi­vä­nä, jol­loin ai­na­kin joka toi­sen me­di­an huu­lil­la on ol­lut pää­mi­nis­te­ri Juha Si­pi­län In­ti­an-mat­ka. Si­pi­län epäil­lään myö­tä­vai­kut­ta­neen sii­hen, et­tä suo­ma­lai­nen yri­tys sai yli 100 mil­joo­nan eu­ron so­pi­muk­sen In­ti­aan. Asi­an on­gel­ma­na on, ai­na­kin joi­den­kin mie­les­tä, Si­pi­län las­ten omis­ta­man yh­ti­ön vä­häi­nen omis­tu­so­suus yh­ti­ös­sä. Oli­si­ko ol­lut pa­rem­pi jos Si­pi­lä oli­si tä­män yh­tey­den vuok­si hyl­lyt­tä­nyt fir­man mui­den 16 yri­tyk­sen jou­kos­ta vien­ni­ne­dis­tä­mis­mat­kal­ta? Vai oli­si­ko Si­pi­län pi­tä­nyt it­se jät­tää mat­ka vä­liin, jol­loin koko edis­tä­mis­tä­kään ei­kä mat­kaa oli­si ta­pah­tu­nut? Täl­lais­ta kes­kus­te­lua me nyt Suo­mes­sa käym­me. Pa­rem­pi ol­la te­ke­mät­tä mi­tään, niin ei ai­na­kaan ku­kaan vä­hän­kään tut­tu tai lä­hei­nen hyö­dy.