Mikko Mannonen
Kun Pertti ”DJ Pertsa” Kosonen puhuu musiikista, kuuluu äänessä sama innostus, joka sai hänet vaihtamaan jääkiekkokaukalon tiskijukan koppiin yli 40 vuotta sitten.
– Kaikki lähti siitä, että ajauduin sen aikaisten lappeenrantalaisten tiskijukkien roudariksi. Siitä alkoi kiinnostus, Ruokolahdella asuva Kosonen muistelee.
Nuorena hän pelasi jääkiekkoa SaiPan junioreissa aina B-junioreihin saakka, mutta musiikki alkoi vetää puoleensa yhä voimakkaammin.
– Musahommat kiinnostivat niin paljon, että lopetin lätkän. Menin hallille ilmoittamaan, että tuli muita hommia.
Ennen DJ-uraa Kosonen ehti soittaa rumpuja muutamissa bändeissä. Sieltä löytyi ensimmäinen kosketus esiintymiseen ja rytmiin, mutta lopulta levyjen soittaminen vei mennessään.
– Kisällimäisesti opettelin, miten hommat toimivat. Vuonna 1982 aloin tehdä itsenäisesti DJ-keikkoja. Sitten sitä vain yhtäkkiä huomasi, että tässähän soitellaan levyjä.
Samalla tiellä hän on edelleen.
DJ Pertsa kuuluu suomalaisen DJ-kentän konkareihin. Vuonna 2009 hänet valittiin DJ Hall of Fameen Tampereella järjestetyssä tiskijukkien kokoontumisessa.
Tunnustus tuli vuosikymmenten työstä suomalaisen diskokulttuurin hyväksi.
– Olen vieläkin vähän yllättynyt siitä valinnasta. Mutta kun tarpeeksi pitkään pyörii kuvioissa, niin joskus voi tulla tunnustustakin.
Nykyisin Kososen keikat painottuvat Kaakkois-Suomeen.
– Viimeiset 15–20 vuotta olen pysytellyt Kaakon kulmilla, Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa. Riittävästi on ollut hommia täällä. Kun tätä on tehnyt vuosikymmeniä, ei enää jaksa hakeutua joka puolelle Suomea, ellei kyseessä ole joku erityinen keikka.
Työtahti on silti edelleen kova. Vuodessa kertyy noin 80 esiintymistä.
Matkan varrelle mahtuu myös erikoisia kokemuksia. 1990-luvulla Kosonen kiersi ympäri Suomea ja pääsi esiintymään myös Venäjällä ja Baltiassa aikana, jolloin Neuvostoliitto oli juuri hajonnut.
– Pietarissa, Raivolassa ja Latviassakin tuli käytyä. Siellä miksattiin vielä kelanauhoilla. Olihan se aika mielenkiintoisen näköistä toimintaa.
Vaikka tekniikka on muuttunut valtavasti vuosikymmenten aikana, yksi asia on säilynyt ennallaan. DJ:n tärkein tehtävä on lukea yleisöä.
– Sitä opetellaan koko ajan ja siinä kehittyy koko ajan. Se on kaiken A ja O. Kun osaat lukea yleisöä, pääset flow-tilaan, ja se on aika hieno tunne.
Parhaimmillaan ilta kulkee lähes itsestään.
– Yhdessä vaiheessa huomaat vain, että oho, valomerkki tuli. Jos et muista keikasta kaikkia yksityiskohtia jälkeenpäin, se on yleensä hyvä merkki. Se kertoo, että on ollut hyvä flow.
Tekniset virheet tai yksittäiset mokat eivät silloin enää ratkaise.
– Voi olla, että joku kollega huomaa jonkin soittoteknisen virheen, mutta ne ovat lopulta toissijaisia. Tärkeintä on tunnelma.
Sama ajatus näkyy myös siinä, miten Kosonen suhtautuu musiikkiin.
– Minulla ei ole mitään musiikkigenreä, jota vihaisin tai rakastaisin ylitse muiden. Olen täysin kaikkiruokainen. Ei ole hyvää tai huonoa musiikkia. Joku kappale toimii tietyssä tilanteessa paremmin kuin toinen.
Yli neljän vuosikymmenen aikana yleisö on muuttunut paljon. Aikaisemmin lähes kaikki tunsivat samat hitit. Nyt musiikkia kuunnellaan lukemattomista eri lähteistä, ja jokaisella on omat suosikkinsa.
– Musiikkimaku on sirpaloitunut todella paljon. Välillä tulee itsellekin yllätyksiä, kun ihmiset kysyvät jotakin kappaletta.
Silti yksi asia ei ole muuttunut.
– Pinnalla olevat hitit toimivat edelleen. Sellaiset biisit, joita on mukava laulaa mukana. Sama ilmiö näkyy festareilla. Kalleimmat artistit ovat usein juuri niitä, joiden kappaleet kaikki osaavat.
DJ:n tehtävä onkin löytää tasapaino tuttujen hittien ja uusien löytöjen välille.
– Se tuo tähän hommaan väriä. Ei tarvitse soittaa aina sitä samaa jöötiä.
Moni näkee DJ:n vain muutaman tunnin ajan esiintymässä, mutta taustalla tehdään paljon näkymätöntä työtä. Kosonen alkaa valmistautua viikonlopun keikkoihin jo hyvissä ajoin.
– Keskiviikkona katsotaan, minne ollaan menossa, millainen paikka on ja mitä voi ehkä odottaa. Pari päivää ennen tarkistetaan, että kaikki on kunnossa.
Työhön kuuluu uuden musiikin kuuntelua, levy-yhtiöiltä tulevien promojulkaisujen läpikäymistä sekä tekniikan tarkistamista.
– Minulla on edelleen omat varajärjestelmät mukana. Varmistan, että piuhat toimivat ja laitteet toimivat. Joskus mennään omalla kalustolla, joskus talon laitteilla.
Kaikkine valmisteluineen yhden illan keikka voi tarkoittaa kokonaista työpäivää.
– Seitsemän tai kahdeksan tuntia saa helposti menemään kaikkeen tähän.
Kesäisin yksi Kososen mieleisistä keikkapaikoista löytyy Puumalasta.
– Puumala on julmetun hieno mesta.
Hänen mukaansa paikkakunnan tunnelma syntyy ainutlaatuisesta ihmisten yhdistelmästä.
– Siellä kohtaavat kesäisin paikalliset, paluumuuttajat, mökkiläiset ja ulkomaiset turistit. Se on järjettömän hieno miksaus porukkaa.
Kun ympäristökin on poikkeuksellisen kaunis, syntyy erityinen tunnelma.
– Se luo sellaisen pohjavireen, että vau, eihän tällaista ole missään. Oli kyse sitten Siltakemmakoista tai tavallisesta kesäkeikasta, ihmiset ovat oikealla tavalla hyvällä mielellä liikenteessä.
Yksi asia kuitenkin huolettaa pitkän linjan DJ:tä. Yökerhokulttuuri on hänen mielestään murroksessa.
– Ollaan vähän aallonpohjassa. Nuoret eivät enää samalla tavalla koe, miksi pitäisi mennä yökerhoon kuuntelemaan DJ:tä.
Vielä 1980-luvulla tanssipaikat täyttyivät keskellä viikkoakin.
– Muistan, kun Joutsenossa oli tiistai- tai torstaidisko. Paikka oli ammuttu täyteen ja jonot ulottuivat ulos asti.
Nyt lauantai on monessa paikassa ainoa todella vilkas ilta. Silti Kosonen uskoo yhteisten kokemusten voimaan.
– Vaikka sitä ei aina huomaa, ihmiset tarvitsevat kanssakäymistä. Tarvitaan tilanteita, joissa mennään samaan paikkaan kokemaan jotain yhdessä.
Juuri siinä hän näkee myös oman työnsä merkityksen.
– Musiikki on mieletön juttu. Haluan välittää sen avulla tunnelmaa, tunteita ja iloa.
Kun kesäilta on lämmin, ihmiset hyvällä mielellä ja tanssilattialla syntyy yhteinen rytmi, silloin DJ Pertsa tietää olevansa oikeassa paikassa.
– Toivon vain, että ihmiset jättävät hetkeksi arkiset huolet pois ja keskittyvät olennaiseen. Joskus suomalaiset vähän jurottavat, että ei kai näin kivaa saisi olla. Mutta kyllä saa.
Yksi asia erottaa DJ Pertsan monesta kollegastaan jo ensi silmäyksellä. Pipo on kulkenut hänen mukanaan keikoilla vuosikymmenten ajan. Tarinan taustalla on edesmennyt DJ Edward, yksi Kososen tärkeimmistä oppi-isistä.
– Hän asui Lappeenrannan Skinnarilassa, ja mietittiin siinä sitten yhtenä iltana, että mitä spesiaalia voisi keksiä. Päätettiin, että jokin päähine voisi olla hyvä juttu.
Idea lähti liikkeelle huumorilla, mutta jäi elämään.
– Ruvettiin pitämään keikoilla pipoa. Eetulla oli muutenkin sellaisia vaatteita ja asusteita, jotka tekivät hänestä suomalaisessa diskohistoriassa täysin uniikin.
DJ Edwardin pipokausi kesti lopulta vain noin vuoden, mutta Kososelle päähine jäi pysyväksi osaksi esiintymisilmettä.
– Kun on pipo päässä, minut löytää helpommin ihmisten seasta.
Täysin tilanteesta riippumaton asuste pipo ei kuitenkaan ole.
– Kyllä siitä voi tarvittaessa luopuakin. Jos on vakavampi tilaisuus, niin en minä puvun kanssa pipoa päähän laita.
Vaikka DJ Pertsa seuraa jatkuvasti uusia julkaisuja ja musiikkitrendejä, tietyt kappaleet näyttävät säilyttävän asemansa vuodesta toiseen. Kun pitkän linjan tiskijukalta kysyy yhtä täydellistä kesäbiisiä, vastaus ei tule aivan helposti. Muutama ikivihreä suosikki nousee kuitenkin nopeasti esiin, jotka toimivat lähes missä vaan.
– Bryan Adamsin Summer of ’69, Popedan Kuuma kesä tai vaikka Coco Jambo. Ne ovat sellaisia kappaleita, jotka toimivat edelleen.
Juuri tällaisissa kappaleissa kiteytyy myös DJ:n työn ydin. Ne ovat helposti lähestyttäviä, tuttuja ja sellaisia, jotka saavat ihmiset laulamaan mukana.
– Hyvät bileet ovat aina pääasia. Tärkeintä on, että ihmiset viihtyvät.


