Mik­ko Man­no­nen

Kun Pert­ti ”DJ Pert­sa” Ko­so­nen pu­huu mu­sii­kis­ta, kuu­luu ää­nes­sä sama in­nos­tus, joka sai hä­net vaih­ta­maan jää­kiek­ko­kau­ka­lon tis­ki­ju­kan kop­piin yli 40 vuot­ta sit­ten.

– Kaik­ki läh­ti sii­tä, et­tä ajau­duin sen ai­kais­ten lap­peen­ran­ta­lais­ten tis­ki­juk­kien rou­da­rik­si. Sii­tä al­koi kiin­nos­tus, Ruo­ko­lah­del­la asu­va Ko­so­nen muis­te­lee.

Nuo­re­na hän pe­la­si jää­kiek­koa Sai­Pan ju­ni­o­reis­sa ai­na B-ju­ni­o­rei­hin saak­ka, mut­ta mu­siik­ki al­koi ve­tää puo­leen­sa yhä voi­mak­kaam­min.

– Mu­sa­hom­mat kiin­nos­ti­vat niin pal­jon, et­tä lo­pe­tin lät­kän. Me­nin hal­lil­le il­moit­ta­maan, et­tä tuli mui­ta hom­mia.

En­nen DJ-uraa Ko­so­nen eh­ti soit­taa rum­pu­ja muu­ta­mis­sa bän­deis­sä. Siel­tä löy­tyi en­sim­mäi­nen kos­ke­tus esiin­ty­mi­seen ja ryt­miin, mut­ta lo­pul­ta le­vy­jen soit­ta­mi­nen vei men­nes­sään.

– Ki­säl­li­mäi­ses­ti opet­te­lin, mi­ten hom­mat toi­mi­vat. Vuon­na 1982 aloin teh­dä it­se­näi­ses­ti DJ-keik­ko­ja. Sit­ten sitä vain yh­täk­kiä huo­ma­si, et­tä täs­sä­hän soi­tel­laan le­vy­jä.

Sa­mal­la tiel­lä hän on edel­leen.

DJ Pert­sa kuu­luu suo­ma­lai­sen DJ-ken­tän kon­ka­rei­hin. Vuon­na 2009 hä­net va­lit­tiin DJ Hall of Fa­meen Tam­pe­reel­la jär­jes­te­tys­sä tis­ki­juk­kien ko­koon­tu­mi­ses­sa.

Tun­nus­tus tuli vuo­si­kym­men­ten työs­tä suo­ma­lai­sen dis­ko­kult­tuu­rin hy­väk­si.

– Olen vie­lä­kin vä­hän yl­lät­ty­nyt sii­tä va­lin­nas­ta. Mut­ta kun tar­peek­si pit­kään pyö­rii ku­vi­ois­sa, niin jos­kus voi tul­la tun­nus­tus­ta­kin.

Ny­kyi­sin Ko­so­sen kei­kat pai­not­tu­vat Kaak­kois-Suo­meen.

– Vii­mei­set 15–20 vuot­ta olen py­sy­tel­lyt Kaa­kon kul­mil­la, Ete­lä-Kar­ja­las­sa ja Ete­lä-Sa­vos­sa. Riit­tä­väs­ti on ol­lut hom­mia tääl­lä. Kun tätä on teh­nyt vuo­si­kym­me­niä, ei enää jak­sa ha­keu­tua joka puo­lel­le Suo­mea, el­lei ky­sees­sä ole joku eri­tyi­nen keik­ka.

Työ­tah­ti on sil­ti edel­leen kova. Vuo­des­sa ker­tyy noin 80 esiin­ty­mis­tä.

Mat­kan var­rel­le mah­tuu myös eri­koi­sia ko­ke­muk­sia. 1990-lu­vul­la Ko­so­nen kier­si ym­pä­ri Suo­mea ja pää­si esiin­ty­mään myös Ve­nä­jäl­lä ja Bal­ti­as­sa ai­ka­na, jol­loin Neu­vos­to­liit­to oli juu­ri ha­jon­nut.

– Pie­ta­ris­sa, Rai­vo­las­sa ja Lat­vi­as­sa­kin tuli käy­tyä. Siel­lä mik­sat­tiin vie­lä ke­la­nau­hoil­la. Oli­han se ai­ka mie­len­kiin­toi­sen nä­köis­tä toi­min­taa.

Vaik­ka tek­niik­ka on muut­tu­nut val­ta­vas­ti vuo­si­kym­men­ten ai­ka­na, yk­si asia on säi­ly­nyt en­nal­laan. DJ:n tär­kein teh­tä­vä on lu­kea ylei­söä.

– Sitä ope­tel­laan koko ajan ja sii­nä ke­hit­tyy koko ajan. Se on kai­ken A ja O. Kun osaat lu­kea ylei­söä, pää­set flow-ti­laan, ja se on ai­ka hie­no tun­ne.

Par­haim­mil­laan il­ta kul­kee lä­hes it­ses­tään.

– Yh­des­sä vai­hees­sa huo­maat vain, et­tä oho, va­lo­merk­ki tuli. Jos et muis­ta kei­kas­ta kaik­kia yk­si­tyis­koh­tia jäl­keen­päin, se on yleen­sä hyvä merk­ki. Se ker­too, et­tä on ol­lut hyvä flow.

Tek­ni­set vir­heet tai yk­sit­täi­set mo­kat ei­vät sil­loin enää rat­kai­se.

– Voi ol­la, et­tä joku kol­le­ga huo­maa jon­kin soit­to­tek­ni­sen vir­heen, mut­ta ne ovat lo­pul­ta tois­si­jai­sia. Tär­kein­tä on tun­nel­ma.

Sama aja­tus nä­kyy myös sii­nä, mi­ten Ko­so­nen suh­tau­tuu mu­siik­kiin.

– Mi­nul­la ei ole mi­tään mu­siik­ki­gen­reä, jota vi­hai­sin tai ra­kas­tai­sin ylit­se mui­den. Olen täy­sin kaik­ki­ruo­kai­nen. Ei ole hy­vää tai huo­noa mu­siik­kia. Joku kap­pa­le toi­mii tie­tys­sä ti­lan­tees­sa pa­rem­min kuin toi­nen.

Yli nel­jän vuo­si­kym­me­nen ai­ka­na ylei­sö on muut­tu­nut pal­jon. Ai­kai­sem­min lä­hes kaik­ki tun­si­vat sa­mat hi­tit. Nyt mu­siik­kia kuun­nel­laan lu­ke­mat­to­mis­ta eri läh­teis­tä, ja jo­kai­sel­la on omat suo­sik­kin­sa.

– Mu­siik­ki­ma­ku on sir­pa­loi­tu­nut to­del­la pal­jon. Vä­lil­lä tu­lee it­sel­le­kin yl­lä­tyk­siä, kun ih­mi­set ky­sy­vät jo­ta­kin kap­pa­let­ta.

Sil­ti yk­si asia ei ole muut­tu­nut.

– Pin­nal­la ole­vat hi­tit toi­mi­vat edel­leen. Sel­lai­set bii­sit, joi­ta on mu­ka­va lau­laa mu­ka­na. Sama il­miö nä­kyy fes­ta­reil­la. Kal­leim­mat ar­tis­tit ovat usein juu­ri nii­tä, joi­den kap­pa­leet kaik­ki osaa­vat.

DJ:n teh­tä­vä on­kin löy­tää ta­sa­pai­no tut­tu­jen hit­tien ja uu­sien löy­tö­jen vä­lil­le.

– Se tuo tä­hän hom­maan vä­riä. Ei tar­vit­se soit­taa ai­na sitä sa­maa jöö­tiä.

Moni nä­kee DJ:n vain muu­ta­man tun­nin ajan esiin­ty­mäs­sä, mut­ta taus­tal­la teh­dään pal­jon nä­ky­mä­tön­tä työ­tä. Ko­so­nen al­kaa val­mis­tau­tua vii­kon­lo­pun keik­koi­hin jo hy­vis­sä ajoin.

– Kes­ki­viik­ko­na kat­so­taan, min­ne ol­laan me­nos­sa, mil­lai­nen paik­ka on ja mitä voi eh­kä odot­taa. Pari päi­vää en­nen tar­kis­te­taan, et­tä kaik­ki on kun­nos­sa.

Työ­hön kuu­luu uu­den mu­sii­kin kuun­te­lua, levy-yh­ti­öil­tä tu­le­vien pro­mo­jul­kai­su­jen lä­pi­käy­mis­tä sekä tek­nii­kan tar­kis­ta­mis­ta.

– Mi­nul­la on edel­leen omat va­ra­jär­jes­tel­mät mu­ka­na. Var­mis­tan, et­tä piu­hat toi­mi­vat ja lait­teet toi­mi­vat. Jos­kus men­nään omal­la ka­lus­tol­la, jos­kus ta­lon lait­teil­la.

Kaik­ki­ne val­mis­te­lui­neen yh­den il­lan keik­ka voi tar­koit­taa ko­ko­nais­ta työ­päi­vää.

– Seit­se­män tai kah­dek­san tun­tia saa hel­pos­ti me­ne­mään kaik­keen tä­hän.

Ke­säi­sin yk­si Ko­so­sen mie­lei­sis­tä keik­ka­pai­kois­ta löy­tyy Puu­ma­las­ta.

– Puu­ma­la on jul­me­tun hie­no mes­ta.

Hä­nen mu­kaan­sa paik­ka­kun­nan tun­nel­ma syn­tyy ai­nut­laa­tui­ses­ta ih­mis­ten yh­dis­tel­mäs­tä.

– Siel­lä koh­taa­vat ke­säi­sin pai­kal­li­set, pa­luu­muut­ta­jat, mök­ki­läi­set ja ul­ko­mai­set tu­ris­tit. Se on jär­jet­tö­män hie­no mik­saus po­ruk­kaa.

Kun ym­pä­ris­tö­kin on poik­keuk­sel­li­sen kau­nis, syn­tyy eri­tyi­nen tun­nel­ma.

– Se luo sel­lai­sen poh­ja­vi­reen, et­tä vau, ei­hän täl­lais­ta ole mis­sään. Oli kyse sit­ten Sil­ta­kem­ma­kois­ta tai ta­val­li­ses­ta ke­sä­kei­kas­ta, ih­mi­set ovat oi­ke­al­la ta­val­la hy­väl­lä mie­lel­lä lii­ken­tees­sä.

Yk­si asia kui­ten­kin huo­let­taa pit­kän lin­jan DJ:tä. Yö­ker­ho­kult­tuu­ri on hä­nen mie­les­tään mur­rok­ses­sa.

– Ol­laan vä­hän aal­lon­poh­jas­sa. Nuo­ret ei­vät enää sa­mal­la ta­val­la koe, mik­si pi­täi­si men­nä yö­ker­hoon kuun­te­le­maan DJ:tä.

Vie­lä 1980-lu­vul­la tans­si­pai­kat täyt­tyi­vät kes­kel­lä viik­ko­a­kin.

– Muis­tan, kun Jout­se­nos­sa oli tiis­tai- tai tors­tai­dis­ko. Paik­ka oli am­mut­tu täy­teen ja jo­not ulot­tui­vat ulos as­ti.

Nyt lau­an­tai on mo­nes­sa pai­kas­sa ai­noa to­del­la vil­kas il­ta. Sil­ti Ko­so­nen us­koo yh­teis­ten ko­ke­mus­ten voi­maan.

– Vaik­ka sitä ei ai­na huo­maa, ih­mi­set tar­vit­se­vat kans­sa­käy­mis­tä. Tar­vi­taan ti­lan­tei­ta, jois­sa men­nään sa­maan paik­kaan ko­ke­maan jo­tain yh­des­sä.

Juu­ri sii­nä hän nä­kee myös oman työn­sä mer­ki­tyk­sen.

– Mu­siik­ki on mie­le­tön jut­tu. Ha­lu­an vä­lit­tää sen avul­la tun­nel­maa, tun­tei­ta ja iloa.

Kun ke­säil­ta on läm­min, ih­mi­set hy­väl­lä mie­lel­lä ja tans­si­lat­ti­al­la syn­tyy yh­tei­nen ryt­mi, sil­loin DJ Pert­sa tie­tää ole­van­sa oi­ke­as­sa pai­kas­sa.

– Toi­von vain, et­tä ih­mi­set jät­tä­vät het­kek­si ar­ki­set huo­let pois ja kes­kit­ty­vät olen­nai­seen. Jos­kus suo­ma­lai­set vä­hän ju­rot­ta­vat, et­tä ei kai näin ki­vaa sai­si ol­la. Mut­ta kyl­lä saa.

Yk­si asia erot­taa DJ Pert­san mo­nes­ta kol­le­gas­taan jo en­si sil­mäyk­sel­lä. Pipo on kul­ke­nut hä­nen mu­ka­naan kei­koil­la vuo­si­kym­men­ten ajan. Ta­ri­nan taus­tal­la on edes­men­nyt DJ Ed­ward, yk­si Ko­so­sen tär­keim­mis­tä op­pi-isis­tä.

– Hän asui Lap­peen­ran­nan Skin­na­ri­las­sa, ja mie­tit­tiin sii­nä sit­ten yh­te­nä il­ta­na, et­tä mitä spe­si­aa­lia voi­si kek­siä. Pää­tet­tiin, et­tä jo­kin pää­hi­ne voi­si ol­la hyvä jut­tu.

Idea läh­ti liik­keel­le huu­mo­ril­la, mut­ta jäi elä­mään.

– Ru­vet­tiin pi­tä­mään kei­koil­la pi­poa. Ee­tul­la oli muu­ten­kin sel­lai­sia vaat­tei­ta ja asus­tei­ta, jot­ka te­ki­vät hä­nes­tä suo­ma­lai­ses­sa dis­ko­his­to­ri­as­sa täy­sin unii­kin.

DJ Ed­war­din pi­po­kau­si kes­ti lo­pul­ta vain noin vuo­den, mut­ta Ko­so­sel­le pää­hi­ne jäi py­sy­väk­si osak­si esiin­ty­mi­sil­met­tä.

– Kun on pipo pääs­sä, mi­nut löy­tää hel­pom­min ih­mis­ten se­as­ta.

Täy­sin ti­lan­tees­ta riip­pu­ma­ton asus­te pipo ei kui­ten­kaan ole.

– Kyl­lä sii­tä voi tar­vit­ta­es­sa luo­pu­a­kin. Jos on va­ka­vam­pi ti­lai­suus, niin en minä pu­vun kans­sa pi­poa pää­hän lai­ta.

Vaik­ka DJ Pert­sa seu­raa jat­ku­vas­ti uu­sia jul­kai­su­ja ja mu­siik­kit­ren­de­jä, tie­tyt kap­pa­leet näyt­tä­vät säi­lyt­tä­vän ase­man­sa vuo­des­ta toi­seen. Kun pit­kän lin­jan tis­ki­ju­kal­ta ky­syy yh­tä täy­del­lis­tä ke­sä­bii­siä, vas­taus ei tule ai­van hel­pos­ti. Muu­ta­ma iki­vih­reä suo­sik­ki nou­see kui­ten­kin no­pe­as­ti esiin, jot­ka toi­mi­vat lä­hes mis­sä vaan.

– Bryan Adam­sin Sum­mer of ’69, Po­pe­dan Kuu­ma kesä tai vaik­ka Coco Jam­bo. Ne ovat sel­lai­sia kap­pa­lei­ta, jot­ka toi­mi­vat edel­leen.

Juu­ri täl­lai­sis­sa kap­pa­leis­sa ki­tey­tyy myös DJ:n työn ydin. Ne ovat hel­pos­ti lä­hes­tyt­tä­viä, tut­tu­ja ja sel­lai­sia, jot­ka saa­vat ih­mi­set lau­la­maan mu­ka­na.

– Hy­vät bi­leet ovat ai­na pää­a­sia. Tär­kein­tä on, et­tä ih­mi­set viih­ty­vät.