Valitusoikeus ja oikeus tehdä oikaisuvaatimuksia ovat demokratian kannalta tärkeitä. Kunnissa tehdään valtavasti päätöksiä ja kuntalaisten mahdollisuus tehdä valitus ratkaisuista, on osa laillisuusvalvontaa. Jos kunnan päätöksien valvonta perustuisi vain viranomaisvalvontaan, merkittävä osa niistä ei olisi minkään tehokkaan valvontajärjestelmän alla.
Nyt Kanttorilanrannan kaavamuutoksesta on tehty valitus, joka jarruttaa kunnan tonttikauppoja ja uuden asuntoalueen rakentamista. Tässä vaiheessa on vaikea arvioida, onko valituksen takana kiistoja, kateutta, halua suojella luontoa vai ihan oikeita virheitä kaavamuutoksen valmistelussa. Kunnanhallitus arvioi tätä seuraavassa kokouksessaan laatiessaan vastinetta Itä-Suomen hallinto-oikeudelle.
Ongelmana on isommassa kuvassa koko Suomessa se, että valitusoikeuden ja oikaisuvaatimusten väärinkäyttöä ei tällä hetkellä pystytä rajoittamaan. Nyt Suomen hallitus puuttuu kuitenkin asiaan ja korottaa aiheettomien valitusten maksuja ja rajaa valitusoikeutta. Myös käräjäoikeuden tuomarina toimivan Samuli Kulmalan väitöstutkimuksessa esiteltiin helmikuussa ulkomailla käytössä olevia ratkaisuja sarjavalittamisen pysäyttämiseksi. Yksi näistä on Englannin oikeuden summary judgement -menettely. Siinä heikosti perustellun kanteen eteneminen voidaan estää nopealla menettelyllä.
Toinen malli on Englannissa, Yhdysvalloissa ja Australiassa tunnettu vexatious litigant -menettely. Siinä arvioidaan oikeudenkäynnissä, onko tietty henkilö lain tarkoittama sarjavalittaja. Jos näin todetaan, henkilöä voidaan kieltää nostamasta uusia kanteita ilman erillistä lupaa.
Tässä kolumnissa en missään nimessä väitä, että Puumalan kaava-asiasta tehty valitus olisi valitusoikeuden väärinkäyttöä. Uskon kuitenkin, että rantatontit Kanttorilanrantaan tulevat rakenteille joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Saimaan rannalla asumisesta haaveilee varmasti moni, myös tämän mökkilehden lukija.
Tiina Judén
päätoimittaja


