Kah­dek­san­kym­men­tä­lu­vul­la, kun olin nuo­ri, lää­kä­ris­sä käy­tiin oman ko­ti­kau­pun­gin ter­veys­kes­kuk­ses­sa. Vas­taa­no­tol­le pää­si hy­vin ja vas­tas­sa oli tut­tu oma­lää­kä­ri. Ei kaik­ki au­vois­ta ol­lut, mut­ta en muis­ta yh­tään ti­lan­net­ta, et­ten oli­si saa­nut hoi­toa vai­voi­hi­ni tai oli­si pi­tä­nyt men­nä yk­si­tyi­sel­le lää­kä­ril­le. Ny­ky­ään sitä ter­veys­kes­kus­ta ei ole, ei­kä ole Kuu­saan alu­e­sai­raa­laa­kaan eli "mä­keä". Kym­so­te kaup­paa tyh­jäk­si jää­nyt­tä Poh­jois-Ky­men sai­raa­laa, jol­le ei ole enää käyt­töä. Tun­tei­ta he­rät­tä­vä ra­ken­nus oli enem­män kuin vain sai­raa­la, sil­lä siel­lä mi­nä­kin olen kol­me las­ta­ni syn­nyt­tä­nyt ja mon­taa lä­heis­tä kat­so­mas­sa käy­nyt, jopa hy­väs­tel­lyt vii­mei­sel­le mat­kal­leen. Nyt on suu­ri Ra­ta­mo­kes­kus, jos­sa on kaik­ki ja jon­ne koko Kou­vo­lan lä­hi­a­lu­een en­tis­ten kun­tien ja kau­pun­kien väki va­el­taa hä­dän tul­les­sa.

1990-lu­vun la­man myö­tä lää­kä­rin­vir­ko­ja vä­hen­net­tiin, ei­kä si­jai­sia saa­nut pal­ka­ta. Vir­ka­lää­kä­rei­den työ­taak­kaa li­sät­tiin ja vas­tuu­vä­es­tön mää­rää li­sät­tiin. Lää­kä­rit al­koi­vat vä­syä. Nuo­ret lää­kä­rit jäi­vät työt­tö­mik­si. Täs­sä vai­hees­sa käy­tin lää­kä­ris­sä pie­niä lap­si­a­ni, jot­ka on­nek­si oli­vat suh­teel­li­sen ter­vei­tä. Sel­vi­sim­me pik­ku­lap­si­vai­heen il­man va­kuu­tuk­sia.

Kun ta­lous kään­tyi kas­vuun, lää­kä­rit saat­toi­vat taas 2020-lu­vul­la va­li­ta paik­kan­sa, ei­kä nuo­ria kiin­nos­ta­nut enää rank­ka ter­veys­kes­kus­työ. Pian ol­tiin lää­kä­ri­pu­las­sa. Kun lap­se­ni oli­vat toi­sel­la kym­me­nel­lä ja tei­ni-iäs­sä, huo­ma­sin et­ten enää saa­nut­kaan apua jul­ki­sel­ta puo­lel­ta. Jou­dun usein ha­keu­tu­maan yk­si­tyi­sel­le puo­lel­le saa­dak­se­ni heil­le kun­nol­lis­ta hoi­toa. Kal­lii­den lää­kä­ri­mak­su­jen jäl­keen pää­dyin lo­pul­ta hank­ki­maan kai­kil­le kol­mel­le lap­sel­le­ni va­kuu­tuk­sen, vaik­ka olin ai­na ol­lut van­nou­tu­nut kun­nal­lis­ten lää­kä­ri­pal­ve­lui­den käyt­tä­jä, joka us­koi suo­ma­lai­seen hy­vin­voin­ti­val­ti­oon. Yhä ha­lu­ai­sin us­koa, mut­ta en hen­ke­ni kau­pal­la.

Tut­ki­muk­set osoit­ta­vat, et­tä lä­hi­pal­ve­lut ja pit­kät lää­kä­ri­suh­teet ovat kaik­kien etu. Kun lää­kä­ri tun­tee po­ti­laan­sa, pys­tyy hän myös par­hai­ten aut­ta­maan tätä. Päi­vys­tys­pal­ve­lui­den käyt­tö vä­he­nee, sai­raa­la­jak­sot ly­he­ne­vät ja kuol­lei­suus pie­ne­nee. Jos lää­kä­rit ja hoi­ta­jat tun­ti­si­vat hy­vin ai­na­kin pit­kä­ai­kais- ja mo­ni­sai­raat po­ti­laan­sa, ku­ten Puu­ma­las­sa nyt mel­ko hy­vin tun­te­vat­kin, oli­si moni asia pa­rem­min ja kus­tan­nuk­set pie­nem­piä. Hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den py­ris­tel­les­sä kal­lii­den vuok­ra­lää­kä­ri­so­pi­mus­ten­sa va­ras­sa ja ra­ha­pu­las­sa, suun­ta saat­taa kui­ten­kin ol­la toi­nen.

Kal­liit vuok­ra­lää­kä­rit aja­vat ter­vey­den­huol­lon lo­pul­li­ses­ti piip­puun, jos­ta nou­see vain sa­vua tai kuu­luu kiin­ni läi­mäy­tet­ty­jen ovien pau­ket­ta. Ei­kä se­kään ole vält­tä­mät­tä lää­kä­rei­den vika, sil­lä ku­ka­pa ei ot­tai­si mo­nin­ker­tais­ta palk­kaa, jos sel­lais­ta tar­jo­taan. Eten­kin nuo­ret miet­ti­vät ny­ky­ään hel­pos­ti, mi­ten jät­tää enem­män ai­kaa per­heel­le, mat­kus­taa ja voi­da hy­vin. Mart­tyy­ri­lää­kä­rit käy­vät vä­hiin, mut­ta on­nek­si hei­tä­kin edel­leen on. Esi­mer­kik­si mie­len­ter­veys­pal­ve­lut kaa­tui­si­vat ko­ko­naan, jol­lei oli­si jäl­jel­lä hei­tä, jot­ka ajat­te­le­vat ra­haa enem­män apua tar­vit­se­via po­ti­lai­taan, joi­den vuok­si he ovat ai­ka­naan alal­le kou­lut­tau­tu­neet.

Ai­nut mah­dol­li­suus pe­las­taa ter­vey­den­hoi­to­a­la ka­tast­ro­fil­ta on teh­dä pää­tök­siä, jot­ka pois­ta­vat por­saan­rei­ät ja te­ke­vät ih­mis­ten hoi­ta­mi­ses­ta jäl­leen työ­tä, jos­sa kat­so­taan ih­mis­tä sil­miin ja koh­da­taan hä­net ko­ko­nai­suu­te­na, ei­kä vain bis­nes­mah­dol­li­suu­te­na.

Tii­na Judén

pää­toi­mit­ta­ja