Suomen Punaisen Ristin järjestämä Nälkäpäivä näkyy yhä vähemmin katukuvassa, sillä lipaskerääjiä on vaikea saada. Nälkäpäivä-lahjoitus on kuitenkin entistä tärkeämpi ja merkitsee elintärkeää apua hädän keskelle. Lahjoituksilla saadaan ruokaa, vettä, suojaa ja terveydenhoitoa konfliktien tai onnettomuuksien keskelle niin maailmalla kuin Suomessakin. Nälkäpäivän lipaskeräys järjestetään tällä viikolla 24.–26. syyskuuta.
Vapaaehtoisten määrä hiipuu ja Suomen Punaisen Ristin kipeästi tarvitsemat apukädet vähenevät ihmisten ikääntyessä. Vaikka keräykset siirtyvät paljolti digitaalisiin välineisiin: MobilePayhin, tekstiviesteihin tai tilisiirtoihin, ei se takaa, että lahjoitukset lisääntyvät. Voi käydä jopa niin kuin on usein sanottu: poissa silmistä, poissa sydämestä. Asia unohtuu. Siksi punaiset lippaat kauppojen kassoilla ja käytävillä muistuttavat ihmisiä ainakin siitä, että pitäisi auttaa.
Jokainen tekee näissä asioissa toki niin kuin oma sydän sanoo tai sen mukaan, miten oma toimeentulo antaa myöten. Hyväosaisten velvollisuus on aina ollut ja on edelleen auttaa apua tarvitsevia.
Maailmassa on tälläkin hetkellä meneillään kymmeniä aseellisia konflikteja ja sotia. Sodan hulluus jättää viattomia ihmisiä puille paljaille. Tuhovaikutuksiltaan ja ihmishenkien menetysten puolesta pahimmat sota- ja kriisialueet ovat tällä hetkellä Gazassa ja Ukrainassa. Myös Libanonissa rajaseudun yhteenotot ja iskut ovat laajentaneet taisteluita Israelin ja Hizbollahin välillä. Vuosia jatkuneet sisällissodat ja epävakaus Syyriassa ja Jemenissä jatkuvat maan sisällä ja rajojen yli. Sudanissa armeijan ja RSF-pikatoimintajoukkojen välinen sisällissota on aiheuttanut yhden maailman pahimmista pakolaiskriiseistä. Mali, Burkina Faso ja Niger kamppailevat laajojen islamististen kapinallisryhmien ja väkivallan keskellä. Kongon demokraattisessa tasavallassa pitkäaikaiset ja monimutkaiset sisäiset aseelliset konfliktit maan itäosissa jatkuvat. Myanmarissa Sotilasjuntan ja aseellisten vastarintaryhmien välinen sisällissota repii maata.
Tiedotusvälineet tuovat sodan ja sen uhan yhä lähemmäs meitä suomalaisiakin. On myös medioita, jotka provosoivat ja joskus tuntuu, että suoranaisesti lietsovat sotaa. Siksi medialukutaito on tärkeä taito kaikenikäisille lukijoille.
On kuitenkin hyvä muistaa, että me suomalaisetkin olemme saaneet valtavasti taloudellista apua toisen maailmansodan jälkeen. Ruotsi oli Suomen tärkein tukija sekä sodan aikana että sen jälkeen. Ruotsi myönsi Suomelle suuria valtionluottoja ja toimitti elintarvikkeita, raaka-aineita ja jopa valmiita puutaloja erityisesti Lapin sodassa tuhoutuneiden alueiden ja Karjalan evakkojen asuttamiseen. Ruotsi otti vastaan ja turvaan myös sotalapsia Suomesta.
Koska Suomi ei voinut Neuvostoliiton vuoksi virallisesti osallistua Marshall-suunnitelmaan, Yhdysvallat tuki Suomea myöntämällä suuria kaupallisia valuuttaluottoja.Yli sadan miljoonan dollarin luotot olivat elintärkeitä. Niiden avulla Suomi pystyi ostamaan lännestä raaka-aineita ja koneita, joilla käynnistettiin sotakorvausteollisuus ja puunjalostus sekä päästiin jälleenrakentamaan maata.
Suomeen virtasi myös merkittävä määrä humanitaarista apua Unicefilta, pohjoismaisilta kummikunnilta sekä Yhdysvalloista eri järjestöiltä ja amerikansuomalaisilta. Vaate-, ruoka- ja lääkeapu oli merkittävää sodan runtelemalle kotimaallemme. Tänä päivänä ei voi olla ihmettelemättä perussuomalaisten halua ajaa alas järjestötukia ja aliarvioida niiden humanitääristä merkitystä.
SPR vie nopeasti avun perille konfliktialueille. Jo viiden euron lahjoituksella saa penisiliinikuurin viidelle lapselle. Viidellätoista eurolla lapsi saa katastrofialueella puhdasta vettä vuodeksi. Pienikini apu on siis tärkeä. Kuunnellaan vaikka Pave Maijasen biisi: Pidä huolta. Sen sanoma lyhyesti on: Sillä jokainen joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa.
Tiina Judén
päätoimittaja
