Uu­si sivu his­to­ri­as­sa on taas kään­ty­nyt, kun Mik­ke­lin hiip­pa­kun­ta sai jär­jes­tyk­ses­sä 11. piis­pan­sa. Ei ol­lut ol­len­kaan yl­lä­tys, et­tä piis­pa on täl­lä ker­taa nai­nen, sil­lä nai­sis­tu­via alo­ja on pal­jon mui­ta­kin, ku­ten esi­mer­kik­si täs­sä leh­des­sä esi­tel­lyn kun­na­ne­läin­lää­kä­ri­lii­ton sa­ta­vuo­tis­juh­lan eläin­lää­kä­rit.

Uu­si piis­pa Mari Park­ki­nen pi­tää kir­kon tär­keim­pä­nä teh­tä­vä ra­ken­taa yh­teyt­tä ja muis­tut­taa ih­mi­siä sii­tä, et­tä me tar­vit­sem­me toi­si­am­me. Jyrk­kä vas­tak­kai­na­set­te­lu ei hä­nen mie­les­tään joh­da mi­hin­kään. Maa­il­ma tar­vit­see enem­män su­vait­se­vai­suut­ta ja vä­hem­män raja-ai­to­ja.

Ny­ky­ai­ka­na piis­pa voi toi­mia kir­kon esi­ku­va­na eh­kä maal­li­se­na­kin pai­me­ne­na, vaik­ka hal­lin­nol­li­nen työ saat­taa hau­ka­ta työ­a­jas­ta yl­lät­tä­vän pal­jon. Mo­nes­ti vir­ko­ja voi hoi­taa kui­ten­kin ku­kin omal­la ta­val­laan, tuo­den sii­hen oman maus­teen­sa in­tii­miyt­tä ja omaa hen­ki­lö­koh­tais­ta nä­ke­mys­tä ym­pä­röi­väs­tä maa­il­mas­ta. Kirk­ko ja seu­ra­kun­ta ei­vät ole ir­ral­li­nen kup­la, vaan ne elä­vät ta­val­lis­ten ih­mis­ten kes­kel­lä. Niin on jos­kus 2023 vuot­ta sit­ten oh­jeis­tet­tu.

Park­ki­nen ha­lu­aa toi­mia piis­pa­na myös ih­mis­ten roh­kai­si­ja­na, sil­lä jo­kai­nen ih­mi­nen tar­vit­see en­nen kaik­kea roh­keut­ta us­kal­taa ol­la oma it­sen­sä. Jo­kai­nen tar­vit­see myös ko­ke­muk­sen tul­la ra­kas­te­tuk­si juu­ri sel­lai­se­na kuin on, oma­na ai­to­na it­se­nään.

Kir­kol­li­nen kes­kus­te­lu jää jul­ki­suu­des­sa mo­nes­ti ju­miin mus­ta­val­koi­seen vas­tak­kai­na­set­te­luun ja su­ku­puo­len mää­ri­tel­mään sekä sen nä­ky­mi­seen eri roo­leis­sa, ku­ten avi­o­lii­tos­sa. Juu­ri eri­lai­suus te­kee elä­mäs­tä elä­mi­sen ar­vois­ta ja ai­nut­laa­tuis­ta.

Tii­na Judén

pää­toi­mit­ta­ja