Olin vii­si­vuo­ti­as, kun van­hem­pa­ni hank­ki­vat Ii­tis­tä oman saa­ren. Asuim­me vie­lä tuol­loin vuok­ral­la ja mo­nes­sa per­hees­sä omis­tu­sa­sun­to on se, mikä en­sin han­ki­taan. Mei­dän per­heel­le yk­kö­si­jal­le nou­si kui­ten­kin ke­sä­mök­ki luon­non hel­mas­sa. Jär­ves­sä oli kir­kas vesi ja siel­lä ei juu­ri­kaan ajet­tu moot­to­ri­ve­neel­lä. Isä sou­ti saa­reen ja va­lo­na oli­vat luon­non­va­lo ja kynt­ti­lät. Kyl­mä­ti­la­na kel­la­ri. Ny­ky­ään siel­lä on au­rin­ko­säh­köt.