Met­säs­tys ja­kaa mie­li­pi­tei­tä. Moni voi tart­tua asee­seen, am­pua tark­kuut­ta tai täh­dä­tä kes­kel­le maa­li­tau­lua. Jo­kai­sen met­säs­tys­har­ras­tus­ta aloit­te­le­van on kui­ten­kin poh­dit­ta­va koh­dal­laan, pys­tyn­kö it­se am­pu­maan eläi­men? Kaik­ki ei­vät pys­ty. Sil­loin met­säs­tys ei to­den­nä­köi­ses­ti ole hei­tä var­ten.

Met­säs­tys on kui­ten­kin myös tapa tu­tus­tua luon­toon, viet­tää siel­lä ai­kaa ja luo­da hy­viä ys­tä­vyys­suh­tei­ta. Se on tapa pi­tää huol­ta sii­tä, et­tei­vät riis­ta­kan­nat kas­va lii­an suu­rik­si, jol­loin niis­tä on vaa­raa lii­ken­teel­le. Ny­ky­ai­kai­nen met­säs­tys ei ole vain saa­liin hank­ki­mis­ta, vaan se on pit­käl­ti ak­tii­vis­ta riis­tan­hoi­toa, luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den tur­vaa­mis­ta ja yh­teis­kun­nal­lis­ten va­hin­ko­jen eh­käi­syä.

Met­säs­tys­seu­raan­kaan ei kä­vel­lä si­sään noin vain. Met­säs­tys­seu­ran jä­se­na­no­mus­ta kan­nat­taa kir­joit­taa yh­tä huo­lel­la kuin työ­ha­ke­mus­ta. Jä­se­nyy­des­tä päät­tää met­säs­tys­seu­ran hal­li­tus. Ha­ki­jal­la pi­tää ol­la met­säs­tys­kort­ti ja suo­ri­tet­tu met­säs­tä­jän tut­kin­to.

Met­säs­tyk­sen aloit­ta­mi­nen tai sen har­ras­ta­mi­nen ei kui­ten­kaan vaa­di met­säs­tys­seu­ran jä­se­nyyt­tä. Met­säs­tää voi ai­van hy­vin omal­la maal­laan, jos sel­lais­ta on ja val­ti­on mail­la sekä ylei­sil­lä ve­si­a­lu­eil­la asi­an­mu­kai­sin lu­vin. Kuu­lu­mal­la met­säs­tys­seu­raan har­ras­tuk­ses­ta saa kui­ten­kin enem­män ir­ti.

Met­säs­tyk­ses­sä tär­kein­tä on tur­val­li­suu­des­ta huo­leh­ti­mi­nen ja hy­vät ys­tä­vät, mut­ta mo­nel­le myös saa­lis, joka on var­mas­ti an­ti­bi­oot­ti­va­paa­ta, stres­si­tön­tä, puh­das­ta ja ras­va­ton­ta li­haa. Met­säs­tys an­taa myös re­hel­li­sen kä­si­tyk­sen sii­tä, et­tä li­haa ei voi syö­dä tie­tä­mät­tä, et­tä eläin pi­tää en­sin tap­paa ja liha kä­si­tel­lä, en­nen kuin sen voi lait­taa pan­nul­le. Ka­na­nu­ge­tit­kin ovat pe­räi­sin alun­pe­rin elä­vis­tä ka­nois­ta.

Tii­na Judén

pää­toi­mit­ta­ja