Tätä pää­kir­joi­tus­ta kir­joit­ta­es­sa­ni on his­to­ri­al­li­nen olo, mikä ei joh­du lä­hes­ty­väs­tä syn­ty­mä­päi­väs­tä­ni, vaan sii­tä, et­tä Suo­mes­ta tu­lee tä­nään noin kol­men tun­nin ku­lut­tua täs­tä het­kes­tä Na­ton 31. jä­sen­maa. Ka­ta­ja­no­kal­la mi­nis­te­ri­ön edus­tan sal­koi­hin on nos­tet­tu juh­lal­li­ses­ti sekä Suo­men et­tä Na­ton li­put lie­hu­maan.

Tämä päi­vä, 4. huh­ti­kuu­ta jää his­to­ri­aan erään­lai­sen uu­den ai­ka­kau­den al­ku­na. Mitä se tuo tul­les­saan, on ar­voi­tus, mut­ta toi­von sen tuo­van tur­vaa ja va­loi­saa tu­le­vai­suut­ta.

Vuo­si sit­ten nais­ten­päi­vä­nä 8. maa­lis­kuu­ta ko­koon­nuim­me Puu­ma­las­sa viet­tä­mään Rau­han puo­les­ta -ta­pah­tu­maa Sa­han­lah­den ran­taan. Tuol­loin teim­me rau­han mer­kin kynt­ti­löis­tä. Hyök­kää­jä ei kui­ten­kaan näe rau­han­merk­ke­jä. Ve­nä­jän hyök­käys­so­ta Uk­rai­nas­sa jat­kuu ja te­kee pa­haa jäl­keä joka iki­nen päi­vä, niin pit­kään, kun­nes se saa­daan lop­pu­maan.

Nato on Poh­jois-At­lan­tin puo­lus­tus­liit­to, joka pe­rus­tet­tiin 4.4. vuon­na 1949. 74-vuo­tis­päi­vä­nään se ot­taa sii­pien­sä suo­jiin myös ko­ko­aan suu­rem­man Suo­men, joka oli yk­si har­vo­ja Eu­roo­pan mai­ta, joka ei kyl­män so­dan jäl­keen­kään vä­hen­tä­nyt puo­lus­tus­me­no­jaan. Vaik­ka Nato on myös po­liit­ti­nen ja so­ti­laal­li­nen liit­to, on hyvä muis­taa, et­tä sen mis­sio on rau­han var­je­le­mi­nen, va­kaus, tur­va­ta­kuut ja va­paus.

Toi­mi­tus juh­lis­taa Nato-päi­vää munk­ki­kah­veil­la Kuit­ti­sis­sa. Ai­na pi­tää juh­lia, kun on ai­het­ta juh­laan. Näin kan­nus­ti Ul­ko­po­liit­ti­sen ins­ti­tuu­tin joh­ta­ja Mika Aal­to­la­kin ker­to­mal­la juh­lis­ta­van­sa päi­vää la­sil­li­sel­la vis­kiä.

Tii­na Judén

pää­toi­mit­ta­ja