Lä­hes kol­me vuot­ta sit­ten nos­tim­me Puu­ma­la-leh­den brän­dik­si mo­ton: Jo­tain ai­toa. Sil­loin täl­löin mei­dän te­ki­jöi­den pi­tää py­säh­tyä miet­ti­mään, mitä ai­tous on ja tuo­tam­me­ko edel­leen ai­toa mie­li­ku­vaa, joka syn­tyy ima­gon ja mai­neen sum­ma­na. Mie­les­tä­ni ai­tous syn­tyy sii­tä, kun seu­raam­me pie­nen eka­luok­ka­lai­sen en­sim­mäis­tä kou­lu­päi­vää re­ak­ti­oi­neen, ko­ke­muk­si­neen ja tun­tei­neen. Kun me­nem­me hiek­ka­len­to­ken­täl­le ja ku­vaam­me il­maan hyp­pää­vää flag-tyt­töä tai kur­kis­tam­me kris­tal­lin kirk­kaa­seen Peu­ka­lo­jo­keen ja ju­tu­tam­me sen en­nal­lis­ta­mis­tal­kois­sa ole­via ih­mi­siä sii­tä, mik­si he osal­lis­tu­vat luon­non hy­väk­si teh­tä­viin asi­oi­hin.

Ai­toa rak­kaut­ta oli myös il­mas­sa kun haas­tat­te­lin avi­o­lii­ton sa­ta­maan as­tu­vaa mo­ni­kult­tuu­ris­ta nuor­ta pa­ria. Jos­kus tun­tuu, et­tä mi­ten nuo­ril­la ja elä­mää vas­ta vä­hän näh­neil­lä voi ol­la­kaan niin vah­va us­ko tu­le­vai­suu­teen ja vii­saus sii­tä, mitä oi­kea rak­kaus on. Jour­na­lis­tin työs­sä ol­laan jat­ku­vas­ti te­ke­mi­sis­sä ih­mi­syy­den kans­sa. Ih­mis­ten hy­vyys, roh­keus ja ai­to elä­män­me­no pil­kis­tä­vät pai­kal­lis­leh­den ju­tuis­sa eh­kä hie­man enem­män kuin vaik­ka­pa il­ta­päi­vä­leh­dis­sä.

Teem­me jat­kos­sa­kin jut­tu­ja oi­ke­as­ta elä­mäs­tä. Em­me hae sen­saa­ti­oi­ta, em­me­kä juo­ru­ja. Elo­kuun lo­pus­sa il­mes­tyy jäl­leen Syy­sExt­ra-leh­ti, jon­ka tee­ma­na on Elin­voi­maa. Sitä on help­po am­men­taa ak­tii­vi­ses­ta Puu­ma­las­ta, joka ei le­pää syk­syl­lä­kään, vaik­ka suu­rin meno ja mei­nin­ki hie­man hel­lit­tää. Elin­voi­maa leh­ti ja­e­taan jäl­leen kai­kil­le ke­sä­a­suk­kail­lem­me huo­li­mat­ta sii­tä ovat­ko he ti­laa­ji­am­me vai ei­vät. Laa­ja­le­vik­ki­sil­lä ja­ke­luil­la ha­em­me luon­nol­li­ses­ti myös li­sää lu­ki­joi­ta, jo­ten ter­ve­tu­loa pai­kal­lis­leh­den lu­ki­jak­si, jol­let vie­lä ole.

Tii­na Judén

pää­toi­mit­ta­ja