Puumala-lehti

Lehden tekeminen on yhteistyötä avoimuuden puolesta

5.10.2017
Lehden tekeminen on yhteistyötä. Siinä tarvitaan erityisesti lukijoita. Lehteen otetaankin yhteyttä kiitettävän aktiivisesti. Kannattaa kuitenkin muistaa, että lehti ei ole kenenkään, mutta samalla kaikkien äänitorni.
Toimituksessa pyritään aina arvioimaan mahdollisimman puolueettomasti kunkin asian merkityksellisyys ja mielenkiinto mahdollisimman laajalle joukolle, välillä pienemmällekin kohderyhmälle.
Tavoite on palvella lukijoita mahdollisimman laaja-alaisesti siten, että lehdellä olisi merkitys jokapäiväisessä elämässä ja että se vastaisi arjen tarpeisiin.

Viime aikoina Suomen Posti eri tytäryhtiöineen on heikentänyt laatutasoaan. Tämä tarkoittaa käytännössä tällä hetkellä sitä, että Puumala-lehti ei saavu kaikille tilaajille torstaina vaan vasta perjantaina ja silloinkin jopa vasta myöhään illalla, jos sattuu olemaan Postin kantopiirin siinä päässä, jossa kirjeposti tulee vasta iltahämärässä.
Posti on muuttanut käytäntöjään myös siten, että se sallii itselleen sellaisenkin laatutason, että torstain lehdet saattavat saapua vasta maanantaina tilaajille, jota voi pitää jo silkkana pilkkana asiakkaita, niin lehteä jakelun ostavana tahona kuin lehden tilaajiakin kohtaan.
Valtio ei todellakaan enää halua pitää kansalaisia tasavertaisina saati suosi sitä, että tietoa saataisiin mahdollisimman kattavasti ja tuoreeltaan.
Yksi ratkaisu Postin tuottamiin ongelmiin on se, että lukija voi tutustua Puumala-lehden näköisversioon, joka on täysin identtinen julkaisu paperilehden kanssa. Digilehti ilmestyy aina torstaiaamuisin verkkoon.

Juttuja tehdessä törmää erilaisiin väärinkäsityksiin. Jos haastateltava sanoo, että älä sitten kirjoita tätä, niin ei se sido toimitusta millään tavalla, mikäli kyse on yhteiskunnallisesti merkittävästä, kuntalaisia laajalti koskevasta asiasta.
Toki kohtelias voi olla ja noudattaa tällaista toivetta, mutta vain silloin, kun sen julkaiseminen ei ole tarpeen.
Kannattaa jättää sanomatta, jos ei jotakin halua julkisuuteen.
Toki on paljon sellaista taustakeskustelua, jota ei haluta julkisuuteen, mutta tällöin asiasta on ennalta sovittu selkeästi toimituksessakin asia harkiten.

Joskus törmää toimitustyössä kaikenlaisiin kulkijoihin. Nämä esimerkit ovat muualta kuin Puumalasta.
Turun puukotustapauksessa elokuussa sosiaalinen media villiintyi siitä, että mediassa kerrottiin uhreja auttaneista maahanmuuttajista eikä kantasuomalaisista. Että olisi valehdeltu maahanmuuttajien auttaneen ja myös jätetty tarkoituksella kertomatta niitä sankaritarinoita, joita kantasuomalaiset ovat tehneet. Somessa kyseltiin, miksi valikoidaan haastateltavia tällä tavoin. Voin kertoa, että monia kantasuomalaisia oli yritetty saada haastatteluun, mutta moni kieltäytyi. Näitä toiveita kunnioitettiin. Tässä näkynevät osin kulttuurierot, sillä suomalaiset eivät liene aina tottuneet julkisuuteen yhtä paljon kuin monet väestöluvultaan todella suurista maista ja kaupungeista tulleet, joilla on kokemusta avoimemmasta kanssakäymisestä tuntemattomienkin kanssa. He eivät välitä, mitä heistä mahdetaan ajatella, jos he sanovat jotakin jopa julkisuudessa.
Toinen esimerkki ovat mielipidettään julkisuudessa muuttavat. He saattavat paljastaa varomattomuuttaan todelliset tarkoitusperänsä, mutta muuttaa niitä saatuaan jutun pyynnöstä oikolukuun. Tällaiseenhan ei pidä suostua. Jos kyse on jälleen kerran yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta, niin se ansaitsee julkisuuden. Jos ei ole ja joku haluaa sanella lukijoille oman manifestinsa, parempi vaieta tällainen touhukas hiljaiseksi.

Puumalan kunnanvaltuutetut kokoontuvat valitsemaan kunnanjohtajan viransijaista ensi maanantaina. Tässä yhteydessä voi vain toivoa, että kuka tahansa tulee valituksi, niin toivottavasti Puumalan vireys jatkuu myös avoimuudessa. Matias Hildenin aikana tiedon saanti kunnasta kansalaisten palvelemiseksi ei ole jäänyt kiinni ainakaan viranomaisesta.
Esimerkkinä mainittakoon, että harva kunnanjohtaja tiedottanee paikkakunnan lehteä siitä, että kunta on saamassa tilintarkastajilta huomautuksen. Useimmiten ehkä pyrittäisiin olemaan hiljaa ja toivottaisiin, ettei kukaan huomaa mitään tai ainakaan viitsi kiinnittää seikkaan laajempaa huomiota.
Mutta ei Puumalassa. Hilden soitti ja kysyi, että tällaista on tulossa, että haluatteko tehdä juttua. Siinä on mallia valtionhallintoonkin, jossa Hilden voi kouluttaa kollegoitaan ainakin vappuun 2019 saakka.
Tällainen virkamieshallinnon avoimuus, vaikka se joskus saattaisi tehdä kipeääkin, on kuntalaisten etu. Luottamus syntyy avoimuuden kautta. Myös mediaan.

Kari Kauppinen

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*