Sananvapaus ja sen vastuu


3.5.2019

Kansainvälistä sananvapauden päivää vietetään tänään 3. toukokuuta.

Nykyisin Suomessa on varmastikin enemmän sananvapautta kuin koskaan aikaisemmin, sillä sosiaalinen media mahdollistaa ainakin teoriassa sen, että kaikilla on mahdollisuus tuoda asiansa julki. Se on hyvä asia.

Samalla on hyvä muistaa, että niin sanotut journalistiset mediat ovat sitoutuneet muun muassa Journalistin ohjeisiin, joka määrittelee sitä, miten niihin sitoutunut media tekee työtään. Journalistin ohjeiden ensimmäinen kappale kuuluu seuraavasti: ”Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta. Hyvä journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä.”

Kaiken lähtökohta journalistissa medioissa on tietysti totuus. Aina siinäkään ei onnistuta, vaan virheitä syntyy. Ne kuitenkin korjataan ja kerrotaan, missä virhe tuli ja kerrotaan oikea tieto. Tämä ei tietysti aina vakuuta kaikkia, sillä tulkintoja voi olla monenlaisia. Samoin toiveita, miten asioiden soisi olevan. Joku elää kuvitelmissa. Totuus ei aina tunnu hyvältä.

Totuuteen kehotti pyrkimään myös presidentti Sauli Niinistö osallistuessaan viime viikon lauantaina kansallisen veteraanipäivän valtakunnalliseen pääjuhlaan. Niinistö on aiemmin todennut, että monesti halu ymmärtää väärin on suurempi kuin yritys ymmärtää. Tähän presidentti haluaisi puuttua. Juuri totuuden vuoksi, kuten hän asian ilmaisi.

Ikivanhassa median sisäisessä vitsissä todetaan, että totuudella on pilattu monta hyvää juttua. Kun saadut tiedot, jonkinmoiset huhut, on tarkistettu, on todettu, ettei vieläkään syntynyt vuosisadan juttua.

Tämä ongelma tulee presidentin mukaan vastaan varsinkin sosiaalisessa mediassa. Hän sanoo havainneensa, että jos ei oikein löydy asiaa, johon kirjoittaja pääsisi tarttumaan, niin maalia siirretään, sanomaa muutetaan, jotta päästään sen jälkeen ampumaan kohti maalia. Ymmärretään tahallaan väärin, ehkä uskotaan pian itsekin vääristeltyyn tietoon.

Savolaiseen puheenparteen sanotaan kuuluvan, että vastuu siirtyy kuulijalle. No, ehkä siitä voisi jo luopua. Tähänkin presidentti Niinistö otti kantaa viime viikonloppuna. Hän totesi, ettei ainakaan valtuus muuntaa kuultua sanomaa siirry.

Keskustelu ja erilaisten mielipiteiden esiin tuominen on yhteiskuntaa kehittävää. Vilkas mielipiteiden vaihto jalostaa parhaimmillaan kuningasidean, josta hyötyvät kaikki ja jossa näkyy kaikkien kädenjälki.

Toisten mielipiteiden kuuntelemattomuus ja yli jyrääminen ei ole enää nykymaailmasta.

Tietysti on hyvä, jos vielä pystyy perustelemaan, miksi on jotakin mieltä.

Palataanpa vielä presidentin, arvojohtajan, ajatuksiin. Media ja some täyttyy faktoista ja mielipiteistä. Presidentti Niinistö toteaa, että kaikkien on tunnustettava faktat ja alistuttava niille, totuudelle. Ja jos niin käy, voi keskustelusta, väittelystä, syntyä jotakin hedelmällistä, muutakin kuin riita.

Toki on todettava, että se mikä on faktaa, voi olla välillä vaikea määritellä, kun päinvastaisia asioita todistetaan erilaisin argumentein oikeiksi.

Keskustelukulttuurin asiallisuus olisi tärkeää senkin vuoksi, että esimerkiksi huutaminen ja silmätikuksi ottaminen hiljentävät keskustelua, sillä monikaan ei jaksa lähteä julkisuuteen, jos palkkiona on törkeyksiä, uhkailua ja nimittelyä, jopa läheisten uhkailua.

Sama koskee sitä, että some toimii herkästi tuomioistuimena, ja jos joku yrittää muistuttaa, että asia ei välttämättä ole juuri kuten some-keskustelu todistaa, niin hänetkin teilataan. Totuutta perääviä on jälleen yksi vähemmän. Äänekäs vähemmistö meuhkaa ilman parempaa tietoa, hiljainen vähemmistö ei halua lokaa niskaansa ja on hiljaa. Se on sallittua ja ymmärrettävää.

Sosiaalisessa mediassa jokaisen pitäisi miettiä omaa käytöstään. Tietysti jos ei omaa empatiakykyä eikä ymmärrä hyviä tapoja, voi olla vaikea havaita omia typeryyksiään.

Vanha konsti on jättää sanomatta, jos vähänkin epäilyttää, että kannattaisiko sanoa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö kritiikkiä saisi antaa, mutta senkin voi antaa perustellen menemättä henkilökohtaisuuksiin tai uhkailuihin.

Suomen kielessä on alkanut näkyä termi sananvastuu. Se liittyy vahvasti sananvapauteen, sillä kaikkea ei saa sananvapaudenkaan nimissä sanoa. Tai itse asiassa saa, sillä Suomessa ei ole ennakkosensuuria. Jälkikäteen sitten tutkitaan, mitä rikoksia on tullut tehtyä.

Sananvapauden päivänä on hyvä myös muistaa se, jos on asettunut hoitamaan yhteiskunnallisia luottamustehtäviä, niin on myös julkisuudessa.

Monelle on valitettavan vaikeaa ymmärtää, että vaikka lehdessä on joukko ihmisiä lehteä tekemässä, ei lehti ole mikään henkilökohtainen media, vaan se pyrkii kunnan ja kylien yhteiseen hyvään, journalistisin perustein, tehden työtään Julkisen sanan neuvoston ylläpitämien alan sisäisiin eettisiin toimintatapoihin, Journalistin ohjeisiin, pohjautuen. Niihin Puumala-lehtikin on sitoutunut.

Tähän liittyy myös se, ettei lehti ole sosiaalitoimisto ja toiveiden tynnyri, joka julkaisee jonkun henkilökohtaisella agendalla olevia asioita. Pyrimme siihen, että kaikella julkaistulla aineistolla olisi merkitystä Puumalalle ja sen vakituisille ja vapaa-ajan asukkaille sekä samalla tallennamme kunnan ja kylien historiaa.

Puumala-lehdenkin toimitukseen tulee yhteydenottoja, joissa kiukutellaan, miksi jokin juttu on tehty. Välillä halutaan kieltää jonkun jutun teko. Onpa täällä toimituksessa käyty huutamassa ja uhittelemassa toimitukselle. Tällaisia päätöksentekijöitä meillä on. Onneksi he ovat selkeä vähemmistö puumalalaisista luottamushenkilöistä.

Kari Kauppinen

Share This:

5 Kommentit

  1. Ja jos toimittaja kirjoittaa yhden “totuuden”,niin kirjoittaa sitten sen toisenkin tasapuolisuuden vuoksi ja siksi, että asiasta tietämättömät lukijat saavat oikean kuvan asiasta.
    Voisi myös käyttää vanhaa konstia olla kirjoittamatta.
    Kirjoituksilla on aiheutettu mielipahaa Puumalaa kauemmaksikin ja on niitä JSN:n kauttakin oiottu.

  2. Mitenkään puuttumatta Kaisa Tikan muihin lausuntoihin, pyydän, että toimitat toimitukselle ne Julkisen sanan neuvoston lausunnot ja päätökset, joissa Puumala-lehti on mukana, ja joihin viittaat. Haluaisin ne lukea, sillä muualla niistä ei ole tietoa.
    tv.
    Kari Kauppinen
    päätoimittaja

  3. On jo toimituksessa ja lehdessä oikaisu,jossa mainittiin sen tehdyn juuri JSN:n ohjeistuksen mukaan.
    Tämä on ihan julkista tietoa ja kaikkien lukijoiden tiedossa.

  4. Hyvä Kaisa Tikka!
    Puumala-lehdestä ovat ilmeisimmin samat tahot tehneet kolme kantelua vuosina 2016-17. Kaikki ne on karsittu Julkisen sanan neuvostossa ennen käsittelyä, koska niiden on todettu olleen ilmiselvän aiheettomia.

    Puumala-lehti on ollut yhden kerran neuvoston käsittelyssä. Tämä tapahtui vuonna 1981 ja päätös oli tuolloin vapauttava.

    Julkisen sanan neuvostossa on median lisäksi yleisön edustajia.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*