Joulun lahjat, ilot ja surut

24.12.2018

Joulun aika on varmastikin meille kaikille jollakin lailla erityinen. Siihen ladataan myös paljon odotuksia. On ilon, onnellisuuden ja uuden aika kaikkien perinteiden ohella.

Samalla joulussa on läsnä myös paljon näiden vastakohtia. Jouluun sisältyy valtava määrä myös surua.

Kuitenkin, se kuten mikä muu päivä tahansa, on myös mahdollisuus uuteen.

Joulun odotukset, se että toivoisi asioiden olevan kauttaaltaan hyvin, yhdessäolo pitkillä vapailla. Siinä muutama seikka, jotka kiristävät ilmapiiriä kodeissa. Usein ongelmat tulevat kodin ulkopuolelta. On esimerkiksi ongelmia töissä, on taloudellisia huolia, on huoli aikuisistakin lapsista. Kotona asiat sitten saattavat räjähtää. Näistä ongelmista ei aina tiedä edes lähipiiri. Kulissit pidetään kunnossa.

Mitä jos tänä jouluna, siis nyt, asiat olisivatkin toisin? Jouluun ladattujen odotusten voisi antaa mennä ja hillitä kiukkuaan hetkisen pitempään, jotta pahin mielenkuohu ehtii mennä ohi.

Jos esimerkiksi tuntuu, ettei lahjoja ole riittävästi, niihin ei ole ollut varaa tai on unohtunut hankkia lahja, niin voisiko antaa itsensä. Voisiko vain ehkä jopa nöyrtyä ja kiittää ihmisiä ympärillään? Vuoden jokaisesta päivästä.

Pienet sanat, isot merkitykset. Siitä voisi itse kukin alkaa nähdä, miten joulun ihme syntyy itsestään.

Eikä se vaadi muuta kuin läsnäoloa. Esimerkiksi käytännössä kaikissa tutkimuksissa, joissa on kysytty, mitä lapset ja nuoret haluavat, he tuovat esiin sen, että he haluavat, että vanhemmat viettäisivät enemmän aikaa heidän kanssaan.

Eikä maksa mitään. Sama koskee muitakin läheisiä.

Uskallus sanoa, mitä haluaa ja riittävä nöyryys hyvän ja olemassa olevan edessä on askel kohti onnellisuutta, joka saattaa vain piilotella nurkissa odottamassa, että joku kutsuisi sen esiin.

Toisissa perheissä on tänä jouluna valtava suru.

Suru, jota ei voi muuksi muuttaa, kun toista ihmistä ei enää ole. On vain muisto, muistot. Meistä harva pystyy tuntemaan, tai muistamaan sellaista tuoretta tuskaa. Eikä sellaiseen ole sanoja. Kun maailma on pysähtynyt, kestää hetken, ennen kuin se alkaa taas liikkua, vähän kerrassaan. Varmasti se alkaa, vaikkakin yhtä varmasti eri tavalla kuin ennen.

Toisen surua voi helpottaa myöskin olemalla oma itsensä. Vähän kuin valmistelisi paperille puhetta, joka ei tunnu luonnistuvan, mutta kun puhuu vapaasti sydämestään, asiat tulevat sanotuksi myös hyvin. Sellainen auttaa suruunkin enemmän kuin vaikeasti muotoiltu useaan otteeseen kuultu fraasi.

Meidän jokaisen tehtävä on pitää huolta meille tärkeistä ihmisistä. Jos oikein pinnistellään, niin niitä löytyy sen verran, ettei kukaan jää yksin.

Yhteydenpitoon on monet keinot. Käytäntökin niitä tietysti sanelee. Mutta on kammottavaa, jos joulun tervehdyksenä soitetaan vaikkapa mummille, että ajetaan tässä nyt kotisi ohi. Että haluttiin soittaa, kun ollaan lähellä, mutta ei ehditä poikkeamaan. Suuri lahja olisi soittaa ovikelloa, ei puhelimella.

Kari Kauppinen

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*