Sosiaalinen media asenneilmaston yksi mittari

20.9.2018
Keskustelu sosiaalisessa mediassa lähtee välillä käsistä. Se on edelleenkin monelle maailma, jossa säännöillä, edes lailla, ei tunnu olevan merkitystä. Eikä ymmärretä olevan merkitystä.
Tällä tavoin kävi reilu viikko sitten Facebookissa yksityisessä Puumalan Puskaradio -ryhmässä käydyssä keskustelussa, jossa vitsaillen ja verhotusti uhkaillen leimattiin yksilöidysti Puumalaan ilmeisestikin muuttaneita henkilöitä. Heitä epäiltiin käytännössä rikosten valmisteluista.
Lopulta yksi ylläpitäjistä poisti keskustelun. Tästä kiitos Kalle Tegelbergille.

Kyseisessä Facebook-ryhmässä keskusteltiin totuttuun tapaan ennestään tuntemattomien autojen liikkeistä kylällä. Eli ”oli ajeltu pitkin pihoja ja pikkuteitä hyvin tarkastelevan oloisesti”. Tämä kuulostaa tietenkin kummalliselta, jos niin sanottuja järkisyitä ei tällaiseen toimintaan autoilijoilla ole.
Poliisiviranomainen pitää some-kirjoittelua vaarallisena yllykkeenä tässäkin tapauksessa. Viime kädessä mahdollisen rikosilmoituksen myötä tutkitaan, onko jo tehty rikoksia. Joka tapauksessa Mikkelin poliisista todetaan, että epäasiallisen kirjoittelun myötä kynnys muunlaisenkin yhteenoton riskiin kasvaa.
Poliisi myös toteaa, että jos kenen tahansa rikosten valmistelua epäillään tai rikoksia on tehty, asiasta pitää informoida juurikin poliisia, jotta he voivat selvittää asiaa.

Puskaradio Puumala on kiitettävästi pyritty pitämään myönteisyyden areenana. Tästä kertonee sekin, että sieltä poistettiin ruohokentän hoitoa kriittisesti arvostellut postaus. Vastaavanlaiset asiat on melko ripeästi deletoitu ylläpitäjien perustelujen kera.
Nyt keskustelu yksittäisestä perheestä sai elää päiväkausia eikä siinä keskusteluketjun poistamisen jälkeenkään moni nähnyt mitään hämmentävää ja epäasiallista. Toivoa sopii, että kyseessä oli satunnainen epäonnistuminen ja harhalaukaus, ei laajemmin asenneilmastoa kuvaava seikka, kuten erään keskustelijan ilmaus kertoo: ”Saadaan lisä väriä kantaväestöön ja lukkokauppa käyntiin.”

Paitsi että yksittäisten ihmisten leimaaminen on pahasta, niin samalla leimataan kuntaa. Puumala on saanut paistatella myönteisessä valtakunnallisessa julkisuudessa pitkään. Täällä tehdään hyvää työtä sen eteen monella tasolla, niin yrityksissä kuin kunnassa. Jokainen kuntalainen on Puumalan lähettiläs.
Ei ole kovin pitkä matka siihen, että valtakunnalliset otsikot kertovat, että Puumalassa puhkotaan tänne muuttaneiden niin sanottujen vähemmistön edustajien autojen renkaita. Muutamalla tällaisella tempulla tehdään tyhjäksi moni hyvä työ.
Tietysti voi ajatella niinkin, että suojellaan omaa elämäntapaa, mutta siihen tässä muodossaan voi olla monenkin maalle muuttoa pohtivan epämukavaa sitoutua.
Kaikista ei tarvitse pitää, saa jopa inhota ja epäillä, mutta asiallisuus kannattaa säilyttää. Viitaten aiempaan, reilun vuoden Puumalassa asumisen jälkeen olen kuullut jo monesta niin sanottuun kantaväestöön kuuluvasta, jotka moni haluaisi täältä lähettää muualle, koska asioiminen heidän kanssaan on epämukavaa. Heilläkin on oikeus elää ja asua täällä.
Puumalan kunta on loppukesästä alkaen ollut YK:n lastenjärjestö Unicefin yhteistyökumppani Lapsiystävällinen kunta -hankkeessa, jossa Suomessa on mukana parikymmentä kuntaa. Lisäksi kunta haluaa kitkeä kaikenlaisen kiusaamisen. Näitäkin asioita ovat olleet päättämässä henkilöt, jotka viestittävät välillä päinvastaista ajattelua.

Kun selvittelin tämän asian taustoja tätä kirjoitusta varten, sain kyselyä siitä, miksi lehti tekee juttua Puskaradion sisäisistä keskusteluista. Lähes 2 000 ihmisen ryhmä, vaikkakin siihen jokainen jäsen pyynnöstä joko hyväksytään tai hylätään, ei ole muutaman hengen kaveriporukka. Se on laajalti Puumalan asioita ja sen asukkaiden asenteita levittävä kanava. Siksikin siitä olisi hyvä pitää huolta, kuten pääsääntöisesti on pidetty.

Kari Kauppinen

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*