Yli satatuhatta askelta, saaristoreitti kävellen yhden päivän aikana

Pipsa Valtonen (vas.) ja Kati Martikainen ovat aikamoisia sissejä. Saaristoreitti taittui apostolin kyydillä. Kuva: Pipsa Valtosen albumi.

13.8.2018
Pipsa Valtonen ja Kati Martikainen lähtivät sunnuntaina (29.7.) pikku lenkille ja kiersivät saaristoreitin kävellen.
Pyöräilijöille tutuksi tehtyyn reittiin meni leppoisalla marssilla 13,5 tuntia. Tähän sisältyy kävely, lauttamatka, puolentoista tunnin odottelu satamassa ja pari pitempää evästaukoa. Matkaa kertyi kuutisenkymmentä kilometriä.
Yhteyslautta Norppa II:n henkilökunnan mukaan Valtonen ja Martikainen ovat ensimmäiset koko reitin läpi kävelleet. Osasuorituksia on jalan tehty aiemminkin.
Kun auton ratista siirtyy polkupyörän päälle, alkaa nähdä enemmän, aistia enemmän. Tällä tavoin toteavat fillariin vaihtaneet. Samoin kävi Valtoselle ja Martikaiselle heidän jätettyä fillarit kotiin.
-Ajoimme saaristoreitin pyörillä viime kesänä. Nyt tutut paikat näyttivät jälleen erilaisilta, he sanovat.
Yksityiskohdat, mitä silmä näkee, korva kuulee ja nenä haistaa, pomppaavat paremmin esiin vauhdin hidastuessa.

NAISET kiersivät lenkin siten, että kävelivät kirkonkylältä kohti Hurissaloa. Matkaan he lähtivät kello 8 ja olivat Kivisalmen satamassa Hurissalossa kello 13.30, jolloin aikaa jäi puolitoista tuntia ennen Norppa II:n lähtöä ja Vetojaon ylittämistä kohti Lintusaloa. Kirkonkylälle he saapuivat kello 21.30.
Matkassa oli muun muassa metukkaleipää, juotavaa ja energiapatukoita sekä kipulääkkeitä ja rakkolaastaria. Kaikkea tarvittiin.
-Minulla räjähtivät kantapäät Kotkatsaaren kohdilla ja sen jälkeen oli loppumatka kyllä tuskaa, toteaa Kati Martikainen.
Kaikkea ei kannata retkelle ottaa alusta alkaen mukaan.
-Se on hyvä, että matkan varrella voi ostaa juotavaa tai täyttää vesipullon, niin kaikkea ei tarvitse kuljettaa mukana koko matkaa, sanovat maantievaeltajat.
He kulkivat kirkonkylältä Hurissaloon myös pieniä mökkiteitä pitkin eivätkä koko aikaa kantatietä myöten.
-Kantatiellä on myös hankala kulkea rinnakkain, viittaavat ystävykset siihen, että puhetta matkalla riittää.
-Ei meillä tylsää hetkeä tullut.

SUORITTAMISEN ja ajanoton makua ei Pipsa Valtosella ja Kati Martikaisella kävelyssään ollut.
-Itselle tästä tulee onnistumisen ilo, sanoo Valtonen.
-Olimme siellä reitillä vain hirveän onnellisia. Tsemppasimme toisiamme. Puhuimme monta kertaa itsensä ylittämisestä.
Aiemminkin pitkiä lenkkejä harrastaneita odottaa ensi kesänä uusi suoritus. Sitä, mikä se on, ei ole vielä kenelläkään tietoa.
-Meillä on talvi aikaa miettiä, mitä seuraavaksi teemme.

Kari Kauppinen

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*