Sananvapaudenpäivänä on hyvä miettiä omaa mediakäyttäytymistä

3.5.2018
Tänään 3. toukokuuta vietetään sananvapauden päivää. Se on samalla kansainvälinen lehdistönvapauden päivä, jonka YK:n yleiskokous julisti 1990-luvun alussa.
Ne maailman maat. joissa sana on vapaa, ovat myös poikkeuksetta demokraattisimpia maita.
Sananvapautta on nykyisin helppo ja käytännössä ilmaista toteuttaa. Sosiaalinen media antaa siihen kaikille mahdollisuuden. Hyvä niin.
Suomessa kuka tahansa saa sanoa ja julkaista mitä tahansa. Ennakkosensuuria ei ole. Täysin eri asia on, rikotaanko julkaisemisella lakia. Valitettavasti usein näistä seikoista halutaan nähdä vain ensimmäinen osa ja some täyttyy kaikenlaisesta perustelemattomasta törystä. Luullaan, että mitä tahansa on soveliasta julkaista.
Sananvapauteen liittyy sanan vastuu.
Kun jotakin julkaisee, selvää on, ettei lakia saa rikkoa. Oikeutuksen tällaiseen voisivat antaa yhteiskunnallisesti merkittävät syyt, tapauskohtaisesti. Toki silloinkin rikottaisiin lakia, mutta tilanne voisi jälkikäteen tarkastellen olla oikeutettu.
Se, onko oikein julkaista kaikkea, minkä laki sallii, on vaikeampi kysymys. Moraalikäsitykset sekä hyvän ja huonon maun rajat ovat meillä kaikilla erilaiset.

Sananvapaudessa on kyse paitsi oikeudesta julkaista tietoja, myös yksilöiden oikeudesta saada tietää.
Puumala-lehti ei ole kenenkään henkilökohtaisella asialla, mutta samalla kaikkien. Jokainen juttu arvioidaan asian merkityksellisyyden myötä. Välillä tässä onnistumme paremmin, välillä huonommin. Yleensä paremmin.
Ei ole myöskään tavatonta, että tätäkin lehteä ja sen tekijöitä syytetään puolueellisuudesta ja tarkoitushakuisuudesta.
Saa syyttää, mutta silloin toivoisi perusteluita väitteille.
Ei ole kovin rakentavaa huutaa puhelimessa, verkossa tai tulla tekemään sama operaatio paikan päälle.
Media törmää alvariinsa painostuskeinoihin, joista yleistä on taloudellisella menetyksellä uhkailu. Tätäkin sattuu Puumalassa, onneksi hyvin harvoin.
Lehti on aina Puumalan puolesta, vaikka kaikkien mielestä ei varmasti yksittäisten juttujen kohdalla näin ole.

Logiikka on kiva juttu.
Kun syyttää omalla sosiaalisen median kanavallaan jotakuta erilaisista tekemisistä, kuvittelisi olevan reilua tarjota mahdollisuus vastapuolelle kertoa tämän oma näkökanta. Varsinkin, kun sitä oikeutta vaatii itsekin.
Voin kertoa esimerkin. Minutkin on blokattu monesta keskustelusta pois esimerkiksi Facebookissa.
Blokkaaminen tarkoittaa yksittäisten viestien asetusten muuttamista niin, ettei niitä näe, tai sitä, että koko toisen henkilön profiili ja kaikki siihen liittyvät keskustelukommentit ovat näkymättömissä blokatulle.
Samalla on kuitenkin käyty keskustelua, jossa kommentoidaan esimerkiksi Puumala-lehden tekevän sitä ja tätä.
Tällä tavoin saa totta kai tehdä. Mutta jos toisilta vaatii rehtiä peliä, voisi ajatella, että itse pelaa samoilla säännöillä.
Omaa someseinää on helppo manipuloida. Silloin siitä on tullut trollimedia, valemedia, joka ei enää esitä asian kaikkia käänteitä oikeassa valossa.
Puumala-lehden Facebook-sivustoltakin poistettiin äskettäin yksi kommentti. Selitimme siellä, miksi niin tehtiin.

Mikä on Puumala-lehden merkitys?
Lehden tehtävänä on luonnollisesti julkaista Puumalaa koskettavia niin sanotusti yhteiskunnallisesti merkittäviä asioita, eli sellaisia jotka vaikuttavat meidän jokapäiväiseen arkeen.
Lehden sivuille ja verkkoon mahtuu tietysti kaikenlaista aineistoa, mutta rajaus on tiukasti Puumalassa tavalla tai toisella. Pyrimme myös siihen, että sivuilta löytyisi myös hyvää mieltä ja huumoria.
Kaikki ei mahdu lehteen, eikä varsinkaan silloin, jos jostakin syystä emme ole asiaa saaneet tietoomme. Kannattaa kertoa.
Lehden yksi tärkeä tehtävä on myös tallentaa historiaa. Jos Puumala-lehti ei tallenna aikalaiskuvausta ja tapahtumia, ei sitä tee kukaan samassa laajuudessa. Ei ole harvinaista, että lehden toimitukseen tullaan kysymään jokin omaan elämänhistoriaan liittyvä asia, joka tapahtui esimerkiksi 1970-luvulla.
Puumala-lehti on tallentanut kylän, ja kylien, historiaa joulukuusta 1954 lähtien ja todennäköisesti siten, että harva, jos mikään merkittävä seikka on mennyt ohi. Myös tästä syystä julkaisemme paperilehdessä jo verkossa julkaistuja asioita. Asiat hukkuvat verkkoon, ja digitaaliset tallenteet voivat vaurioitua, mutta lehtiarkisto säilyy. Kun historiantutkija tulevaisuudessa haluaa joskus etsiä tietoa 2010-luvulta, se löytyy arkistosta.

Tämä kirjoitus on hyvä päättää ajankohtaisiin lauseisiin oman lehtemme merkityksestä. Seuraava teksti julkaistiin ensimmäisen kerran
Puumala-lehden ensimmäisessä numerossa 16.12.1954. Se kuuluu tällä tavalla: ”Omassa lehdessämme me voisimme käsitellä omia, puumalalaisia asioitamme laajemmin ja perusteellisemmin.” sekä ”Me tarvitsemme lehteä oman pitäjämme kulttuurin ja perinteiden vaalijana ja tallettajana
– sillantekijänä menneisyydestä nykyaikaan ja tiennäyttäjänä tulevaisuuteen.”

Kari Kauppinen

Share This:

2 Kommentit

  1. Kiinteistöyhtymä HurissaloTalosta on Puumala-lehdessä ollut puolenkymmentä puolen sivun juttua, milloin taloa myydään, milloin hankitaan uskottua miestä , milloin halotaan, riidasta mainitaan joka jutussa ja jopa hamekankaan antamisesta (?), vaan ei koskaan siitä, että yhdistykset eivät noudata yhdessä sovittuja päätöksiä ja maksattavat jopa omat sähkölaskunsa kiinteistöyhtymällä ja juurikin tämä on ”riitelyn” syy.Mutta joka hiljaa hyväksyy tuollaiset tekoset, on itse siinä mukana,joten on pakko ”riidellä”.
    Tässä Kauppisen kuuluttama asian toinen puoli,joka pitää saada tuoda esille.

  2. Tervetuloa HURISSALO-ryhmään Facebookissa. Siellä ei estetä keskustelemasta mutta täytyy pystyä pyydettäessä esittämään näyttöä väitteilleen ja varautua ottamaan vastaan myös vasta-argumentteja.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*