Kahtia jaettu Suomi

27.4.2018
Näin sisällissodan muistovuonna on julkaistu lukuisia uusia kirjoja vuoden 1918 tapahtumista Suomessa, ja vuosi näkyy toki monella muullakin tavalla. Pari viikkoa sitten televisiosta tuli Edvin Laineen ohjaama Täällä pohjantähden alla, joka onkin näyttelijäsuorituksissaan äärimmäisen onnistunut tulkinta erinomaisesta kirjasta.
Erityisen mielenkiintoinen on Jussi Koskelan ja Salpakarin (kirkkoherra Lauri ja rouva Ellen) pariskunnan suhde. Salpakarithan arvostivat Koskelaa ja hankkivat hänelle jopa raivaajamitalin.
Erikoisin kohtaus onkin ehkä Jussin ja kirkkoherran keskustelu, jossa Salpakari perusteli Koskelan maiden siirtoa osaksi pappilaa Jussin heikentyneellä terveydellä. Kirkkoherra antoi ymmärtää tekevänsä Koskelalle palveluksen, kun vei tältä kolmanneksen torpan pinta-alasta takaisin pappilan yhteyteen.

Ellen Salpakari oli puolestaan vielä miestään enemmän suomalaisuusmielinen, joka iloitsi vilpittömästi Bobrikovin surmasta, mikä tapahtui nykyisen työpaikkani valtioneuvoston linnan pääportaikossa.
Surmaaja Eugen Schauman tappoi itsensä samalle paikalle, kun taas Bobrikov kuoli vasta myöhemmin sairaalassa.
”Onneksi ei kitua tarvinnut”, oli Jussi Koskelan kovin paljon arkisempi näkemys kaukaisista tapahtumista: Jussi tuskin oli koskaan Helsingissä käynytkään.
Salpakarit ja Jussi elivät siis aivan eri maailmoissa, vaikka olivatkin paljon tekemisissä keskenään. Aineellinen ja sivistyksellinen epätasa-arvo oli tuolloin vielä aivan omaa luokkaansa. Tämä oli omiaan lisäämään yhteiskunnallista epävakautta ja oli myös luonnollisesti yksi syy vuoden 1918 tapahtumiin.

Tulevaisuuden kannalta asia on kuitenkin edelleen varsin ajankohtainen.
Yhteiskunnallinen eriarvoisuus ei kansakunnan vaurastumisesta huolimatta ole suinkaan vain historiaa, vaan se muuntaa muotoaan ajan myötä.
Suuria yhteiskunnallisia kysymyksiä on, että miten entistä avoimemmassa ja informaation perustuvassa yhteiskunnassa edistetään kansalaisten henkistä eheyttä. Helppoa se ei varmasti tule olemaan.

Matias Hilden

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*