Hyvä näin eikä sittenkään

5.3.2018
Poika oli hiihtoreissullaan loukannut jalkansa. Kokematon kaupunkilaispoika liukkailla luisteluladuilla – niinhän siinä sitten oli käynyt.
-Mikäs tässä on ollessa – sairaslomalla, Poika tuumi. Kerrankin ehtii lukea kaikki ne lehdet ja kirjat sairaslomallaan, jotka ovat lukematta jääneet. Ja Poikahan luki. Luki niin, että silmiä kivisti.
Hän konkkasi kioskille ja osti kaikki naistenlehdet, urheilu- ja fitnesslehdet, kaikki yleisaikakauslehdet, erikoisaikakauslehdet ja iltapäivälehtien viikko- ja kuukausiliitteet.
-Minä rakastan paperilehtiä. Niitä voi näpelöidä ja niihin voi tehdä hiirenkorvia ja niillä voi loppujen lopuksi sytyttää leivinuunin. Asiallinen elämänkaari puulle…vaikka ei kai sitä puutakaan saa tai ainakaan saisi enää polttaa, Poika mietti.
Hän oli lukenut valtakunnan johtavan sanomalehden jutun puun polttamisesta ja oli siten tehnyt havainnon, että puu on poltettuna suorastaan hengenvaarallista. Poika muisteli muutaman vuoden takaista juttua, jossa samainen aviisi oli mainostanut puuta ekologisena ja kannatettavana lämmitysmuotona.
-Vai oliko se pelletti sittenkin? Vai kivihiili vai ydinvoima vai öljy vai kaasu? Joku kuitenkin oli joskus ekologista ja terveellistä. Tai saattoi se olla epäterveellistäkin. Puukin se varmaan jossain vaiheessa oli! Ellen ihan väärin muista, kun tuli ne lehdetkin poltettua. Ei pääse tsekkaamaan silloista totuutta lehtien omilta sivuilta, Poika pohdiskeli.

Poika pötkähti sohvaan ja avasi johtavan iltalehden. Punaviini on ennakoitua vaarallisempaa, lehti toitotti! Se aiheuttaa syöpää, sisältää sitä ja tätä ja tuota vaarallista ainetta. Punaviini poksauttaa maksan alta atomin hajoamisen, sitä ei kerta kaikkiaan saa juoda, jos elää haluaa.
-Näinkö se onkin. Kun muutama vuosi sitten luin samaa lehteä, se mainosti voimallisesti punaviinin etuja. Virkistää, kehittää ajattelua, ehkäisee dementiaa ja hillitsee Alzheimeria, Poika oli aivan ymmällään. Silloinhan oluenjuonto oli pannassa. Näin Poika muisteli.

Fitness- ja kuntoilulehdet kehottivat kansalaisia riuskasti luontoon ja metsään meditoimaan. Metsä eheyttää ja siellä vaeltelu on terapeuttista.
-Muori oli totisesti aikaansa edellä. Joka Jumalan aamun hän heitti meidät pihalle, metsään ja järvelle. Poika katseli Saimaan selkää ja muisteli ja nauroi.
-Olikohan se sittenkään niin terapeuttista, kun Pikkuveljen kanssa suunnattiin selän yli saarta kohti. Veli souti ja Poika ui. Pelastusliiveistä, juoksuvöistä tai uimarenkaista saati uimapatjoista ei ollut tietoakaan. Kun ei Muorilla ollut rahaa niitä ostaa.
-Siinähän olisi voinut henki mennä. Hukkua olisi voinut ja hauki viedä pippelin!

Poikaa nauratti ihan mahdottomasti. Kaikki Muorin jutut palasivat sujuvasti Pojan mieleen siinä sairasvuoteella erilaisten aviisien keskellä hänen aikaa viettäessään. Hän tuijotti puiden latvuksia, köpötteli leivinuunilleen, kasasi uunin täyteen satasenttisiä halkoja ja sytytti uunin. Sytytti niillä lehdillä, joiden lukemisen oli juuri aloittanut.
-Mitäpä noita opiskelemaan. Tänään on tämä asia vaarallinen ja huomenna tuo. Se eilen vaarallinen on tänään suotavaa ja vaaratonta. Ja huomenna ehkä taas toisin. Mene ja tiedä. Poika tilasi naapurista klapeja.
-Onneksi niitä joku vielä tekee, itse kun ei kipeällä jalalla hakattua saa. Saan sytytettyä myös pikkupesän ja saunanuunin. Ensi viikolla se on varmaan taas turvallista. Ekologista. Ja ennen kaikkea terapeuttista.

Päivi Musakka

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*