Kiusa se on pienikin kiusa…

18.1.2018
Poika oli eräänä kauniina maanantaiaamuna löytänyt itsensä Esimiehen puhuttelusta. Esimiehen mukaan Pojasta oli tehty työpaikkakiusaamisilmoitus työsuojeluvaltuutetulle, työsuojelupäällikölle ja työhyvinvointipsykologille. Oli kuulemma jäänyt eräs Rouva tervehtimättä, rumasti oli Poika ohi mennessään katsonut ja sähköpostiinkaan ei ollut tullut vastattua.
Poikahan tietää, että tämä on vakava asia, oli Esimies sanonut. Tästä voi seurata paljon ikävyyksiä ja jos asiaa ei saada täällä työpaikalla selvitettyä, Rouva saattaa tehdä asiassa tutkintapyynnön poliisille. Poika oli aivan ällikällä lyöty.
-En ole kyseistä Rouvaa juuri nähnytkään. Jos oikein tarkkaan mietin, niin yhden käden sormet riittävät kohtaamisten laskemiseen, Poika yritti lausua.
Tsot, tsot! Esimies heristeli sormeaan. Rouva on seurannut Pojan käyttäytymistä ja havainnut Pojassa selvää työpaikkakiusaamishalua. Rouva on nyt esittänyt, että josko Poika ja Rouva menisivät yhdessä työhyvinvointikonsultti Arvaamo Oy:n terapiaan.
-Saisimme sillä tavalla asiat etenemään ja molemminpuolinen mielipaha tulisi purettua ammattilaisen ohjauksessa.
Esimies oli ryhtynyt järjestämään konsulttitapaamista ja Rouva oli osoittanut suurta tyytyväisyyttä asian etenemisestä. Työpaikkakiusaaminen on nimittäin ihan ennenkuulumattoman suuri ongelma ja asia nykytyöelämässä.

Poika oli istahtanut illalla television ääreen, avannut oluen ja hörpännyt. Hän ei kerta kaikkiaan käsittänyt mistä oli kysymys.
-Ettäkö terapiaan tuikituntemattoman ihmisen kanssa. Enhän minä mennyt terapiaan silloinkaan, kun Vaimon kanssa päätimme erota. Siinä vaan pakkasimme tavaramme, heilautimme kättä ja jatkoimme matkaa kumpikin omaan suuntaamme. En mennyt terapiaan silloin, kun Vaari kuoli. Suretti ihan maanperusteellisesti, mutta ei siihen terapeutteja tarvittu. Itkettiin vähän ja tapeltiin kavereiden kanssa pihalla. Ohihan se meni.
Poika joi toisen oluen. Hän joi itseasiassaan aika monta olutta. Oluiden myötä hänen sisunsa nousi.
-Mistä hemmetistä nämä kaikki ihmismielen insinöörit sikiävät? Mistä kummallisesta kumpujen yöstä nämä kriisiterapeutit, psykologit, konsultit, muutosvalmentajat, työpaikkaohjeistajat nousevat? Mitä tässä maailmassa oikein tapahtuu?

Poika päätti laittaa asiat kerralla järjestykseen. Onneksi hän ei muistanut tietokoneensa salasanaa siinä illan kiihtymyksen tilassa, älypuhelinkin oli lukkiutunut eikä avautunut, vaikka Poika kuinka sitä paiskoi ja naputteli. Oli odotettava aamuun.
Ensi töikseen aamulla Poika käveli Esimiehen vastaanotolle.
-Minä olen tullut tänne tekemään töitä. Minua ei ole palkattu ilveilijäksi eikä viihdenumeroksi. Minä olen ihan tavallinen insinööri. Ihan tavallinen suomalainen mies. Minä en suostu terapiaan kenenkään kanssa. Jos joku tarvitsee terapiaa, menköön sinne. Mutta ei minun kanssani. Ja jos sinä hemmetin Esimies yrität pakottaa minut terapiaan, minä teen sinusta työpaikkakiusaamisilmoituksen työsuojelupäällikölle ja pääluottamusmiehelle. Ja mitä niitä instansseja nyt onkaan. Minä lähden nyt tekemään töitäni ja yksikin vingahdus työpaikkakiusaamisesta, niin täältä pesee…
Poika käveli Esimiehen ovesta ulos ja puhisi kiukusta.
-On se prkl, että ihminen ei saa enää töitäänkään tehdä ilman terapeutteja ja hyvinvointi- ja työtyytyväisyyshenkilöitä. Kokouksissaan istuvat, juovat kahvia, syövät pullaa ja voivat niin hyvin, että oksettaa.
Poika avasi tietokoneensa. Hän ei tervehtinyt ohikiitävää Rouvaa.
-Tulkoot terapeutit tänne – päästään näkemään, mistä aineesta ne on tehty.

Päivi Musakka

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*