Joulun vanhat ja uudet perinteet

21.12.2017
Joulu ja sen perinteet. Arvaan, että aika moni elää nyt ja kahtena seuraavana päivänä liiankin stressaavaa aikaa, kun pitää täyttää joulun odotukset.
Palautuupa mieliin yhdysvaltalainen poliisisarja Kuuma piiri. Sitä katsoneet muistavat sen lämminhenkisenä, jossa käytiin läpi poliisipäällikön työtä ja perhe-elämää. Yhdessä jaksossa vietettiin, ei joulua, mutta kiitospäivää ja illallisella oli tietysti kalkkunaa. Tästä voimme muistella vaalittavaa perinnettä. Se menee näin.
Poliisipäällikön rouva tuskaili kalkkunansa kanssa kaikkien muiden kotihommiensa ohella, kun perhe oli tulossa illaksi ja kaikki oli vielä rempallaan. Kiirettä helpottaakseen hän pyysi miestään leikkaamaan kalkkunan tietyllä erikoisella tavalla, koska hänen äitinsä oli tehnyt niin myös.
Aviopuoliso ihmetteli, miksi kalkkuna pitäisi leikellä. Sen kun tyrkkäisi uuniin kypsymään.
Rouva intti, ettei käy, koska äidillä oli aina tämä perinne ja sitä pitää vaalia. Puoliso oli skarppina ja muisti liittonsa alkuajoilta syyn perinteeseen ja vastasi: ”Äidilläsi oli niin pieni uuni, ettei kalkkunaa mahtunut kokonaisena laittamaan uuniin.”
Niin, sinne hulahti kalkkuna kokonaisena uuniin. Oli aika siirtyä uuden stressiajatuksen pariin, jotta syntyy ”täydellinen” juhlapyhä.

Väitän, että joulu syntyy, jos on syntyäkseen, sydämessämme. Olemme siihen niin vahvasti kulttuurillisesti kasvaneet. Olen viettänyt monta joulua paikassa, jossa 24.-25.12. ovat tavalliset arkipäivät työ- ja koulupäivineen. Kun tuollaisessa paikassa esimerkiksi aattona istuu kahvilassa ja kävelee kaupungilla kaiken arjen keskellä, niin joulu hiipii kuitenkin mieleen: lapsuuden joulut niine hyvine perinteineen, sauna, vanhemmat, lasten ilo, pukki, sukulaiset, suklaat, lahjat, ruoat ja se kiireettömyys.
Sen tunteen kun tavoittaa, voi sanoa saaneensa lahjan.

Kari Kauppinen

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*