Julkisuus ja media: Katalyytti vai kanto kaskessa?

14.12.2017
Muutama päivä sitten Tukholmassa ja Oslossa järjestettiin vuotuiset Nobel-juhlat, joiden perinteisiin kuuluu palkittavien Nobel-luennot. Minä sain oman ”Nobelin” jo pari viikkoa etuajassa: nimittäin Puumala-lehden myöntämän paikallislehtien Antti-patsaan. Lienee siis minunkin syytä pitää luento palkinnon tiimoilta, näin kirjallisena tosin.
Medialla ja erityisesti julkisella päätöksenteolla on aina ollut vahva suhde, viime vuosina entistä useammin viha-rakkaussuhde. Suomessa pääministerikin on luontevasti tekemisissä niiden toimittajien kanssa, jotka saattavat vaatia seuraavana päivänä hänen eroaan. Tällainen vuorovaikutus tuskin olisi ollut mahdollista vielä Kekkosen Suomessa, jossa ikävästä kirjoittelusta sai palkinnoksi potkut tai vähintään paikan ulkokehältä.

On selvää, että laajassa maassa ja myös sen kuntakentässä on monenlaista lähestymistapaa julkisuuteen ja paikalliseen mediaan. Toiset pyrkivät aktiivisesti salaamaan asioita ja joissain kunnissa avoimuuden puute on esimerkiksi netistä puuttuvia kokouspykäliä tai medialta salattuja liitteitä. Jätän huonot esimerkit mainitsematta.
Uskon kuitenkin, että julkisuuteen kriittisesti suhtautuvat viranhaltijat ja luottamushenkilöt ovat maassamme vähenemään päin. Myös yrityssektorilla avoimuuden merkitys kasvaa koko ajan: toiminnan läpinäkyvyys ohjaa kuluttajia ja asiakkaita entistä enemmän.
Olen itse edustanut sitä koulukuntaa, jonka mukaan julkisuus kannattaa ottaa pikemminkin katalyyttinä, joka vie organisaatiota kohti aiempaa parempaa toimintaa. Jos jotain asiaa ei halua tuoda julkisuuteen, niin ensimmäisenä kannattaa omien hälytyskellojen soida: jos en osaa perustella jotain asiaa kansalaisille, niin osaanko perustella sitä edes itselleni?

Vielä joitain vuosikymmeniä sitten Puumala-lehdessä kerrottiin, kuka on muuttanut kuntaan ja pois kunnasta, ja kenelle kunta on vuokraamassa mitäkin asuntoa. Tuskin kaikki muut asiat olivat tuolloin nykyajan tavalla julkista. Lisääntyvä avoimuus onkin osaltaan myös ristiriidassa esimerkiksi entistä tarkemman tietosuojan kanssa.
Paikallislehdistön rooli vallan vahtikoirana on tärkeä ja myös vaikea. Sen on toisaalta oltava riippumaton ja kriittinen, toisaalta siltä odotetaan monesti kotiseutuhenkeä ja merkittävää panosta paikkakunnan ilmapiirin edistämiseen.
Hyvä lehti osaa yhdistää nämä tehtävät toisiinsa kestävällä tavalla. Uskon ja toivon, että Puumala-lehti hallitsee tämän myös jatkossa.

Matias Hilden

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*