Öljynerottelukaivon sielunelämästä

23.11.2017
Öljynerottelukaivo, tuo keksinnöistä erikoisin ja yksi omituisimmista. Siihen virtaa autotallin käsienpesualtaasta raikasta ja kirkasta vettä. Autotallin alta pihakaivosta siihen valuu likaista, öljyistä ja hiekkaista kuonaa. Auton alusesta öljynerottelukaivo saa annoksensa kaikkialta ajoreittien varrelta mukaan tarttunutta liejua.
Niin valuu ihmiseenkin kirkkaita ja valoisia oivalluksia yhdestä kapeasta putkesta, tunkkaista lietettä leveämmästä. Alati leveämmäksi muuttuu ympäröivästä yhteiskunnasta mukaan tarttuva kuona ja kauna.
Mistään ei lähde putkea minnekään eteenpäin. Mihin se kaikki menee, kun sitä kaikkea vain koko ajan tulee.

Poika oli tehnyt havainnon. Hän oli ostanut vanhan omakotitalon ja seisoi sen autotallissa ihmettelemässä. Öljyisen veden pinta kaivossa oli noussut syksyn edetessä eikä ratkaisua ollut löytynyt. Kynällä ja paperilla hän oli piirtänyt saapuvat putkenpäät. Lähtevää ei näkynyt. Ei näkynyt eikä tullut, vaikka hän kuinka piirsi ja pähki.
Miten ihmeessä tämä on mahdollista? Mikä on ollut suunnittelijan ajatus? Mitä miettinyt ja miten ajatellut asian ratkaista?

Tämähän on kuin ihmisen pää. Sinne ajetaan milloin mitäkin. Ahdistusta ja murhetta tulee torven täydeltä ja sakein kuona jää pohjaan seisomaan. Siinä se velloo tankeana eikä liiku minnekään.
Poika oli pyöritellyt öljynerottelukaivon pohjalla vellovaa sakkaa ja saanut autotallin käsienpesualtaasta tulevan raikkaan veden sekoittumaan sakkaiseen öljyn kyllästämään lietteeseen.
Hän oli istahtanut Muorin talosta tuodulle lypsyjakkaralle ja ryhtynyt miettimään. Oliko öljynerottelukaivon suunnittelijalla ja rakentajalla ollut paha päivä? Olivatko rahat loppuneet, auto hajonnut, talo palanut tai muuten vain murhe vallannut alaa?
Öljynerottelukaivohan on kuin nykyihminen. Koko ajan on olevinaan kiire täyttyä suurista ajatuksista ja aikomuksista, käynnissä on suuria suunnitelmia. Harva toteutuu ja vielä harvempi toteutuu hyvin.

Poika katseli kaivoon. Sen pinnalla kellui ohut kelmu kaikissa sateenkaaren väreissä. Poika muisti, miten samanlaisia raitoja oli ollut lapsuuden kuralätäköissä ja kuinka Muori oli kieltänyt niihin koskemasta.
Niin sitä ihmisen päähän tunkee samalla tavalla kaikenlaista. Suuri osa tulee sakeana ja synkkänä, korvasta toiseen vellovana lietteenä. Joskus tipahtaa muutama kirkas pisara valaisemaan veden pintaa, valaisee ja kirkastaa kunnes sekoittuu paksuun lietteeseen. Jättää näkyville ne valheelliset sateenkaaren värit.
Poika tarttui ämpäriin, upotti sen öljynerottelukaivon lietteeseen. Hän lappoi toistasataa litraa lietettä autotallista pihamaalle.
Liasta pääsee eroon puhdistamalla. Tulee siitä öljynerottelukaivostakin siisti, kun reippaasti kantaa.

Illalla Poika meni saunaan, öljyn haju leijui pitkään iholla. Öljynerottelukaivo on tyhjennettävä aika ajoin, samoin on ihmisen tyhjennettävä päänsä turhasta kuonasta. Eteenpäin on elävän mieli ja taakse on heitettävä kaikki mennyt. Se on otettava hetki kerrallansa, Poika mietti ja heitti kiukaalle vettä.

Päivi Musakka

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*