Kaupungit, maakunnat ja Puumala

2.11.2017
Kuten tarkkaavaisimmat ovat ehkä huomanneet, niin viime viikkojen aikana julkisuudessa on keskusteltu varsin äänekkäästikin maakuntauudistuksesta ja erityisesti suurimpien kaupunkiemme näkökulmasta siihen.
Äänitorvena on ollut erityisesti Helsingin tuore pormestari Jan Vapaavuori. Kuten arvata saattaa, niin tällaisella kritiikillä on ollut työllistävä vaikutus myös allekirjoittaneeseen.

Maakuntauudistuksen tavoitteena ei ole sen enempää hidastaa kuin nopeuttaakaan kaupungistumista.
Päätarkoituksena on selkeyttää julkista hallintoamme siten, että maamme pystyy ottamaan entistä paremmin vastaan ikääntymisen tuomat haasteet hoivakustannuksiin.
Kahdeksaantoista maakuntaan siirretään yli 400 julkisorganisaation toiminnot: sairaanhoitopiirit, sote-vastuukunnat, ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueet, ELY-keskukset, TE-toimistot ja niin edelleen.
Uudistuksen jälkeen meillä on enemmän demokratiaa, mutta vähemmän byrokratiaa.

Kaupungistuminen jatkuu Suomessa varmasti vielä edelleen. On luonnollista, että ihmisten koulutusasteen nouseminen vaikuttaa työpaikkojen keskittymiseen, ja erityisesti ne keskittyvät pääkaupunkiseudulle ja yliopistopaikkakunnille.
Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen visioi, että vuonna 2030 puolet nuorten ikäluokasta aloittaisi korkeakouluopinnot. Jo nyt korkea-asteen tutkinnon on suorittanut 40-44-vuotiaissa noin 45 prosenttia väestöstä.
Ilman toisen asteen tai korkea-asteen koulutusta on puolestaan entistä vaikeampaa löytää sopivaa työtä. Aiemmin nämä tehtävät ovat hävinneet maaseudulta. Robotisaation myötä ne tulevat häviämään entistä useammin myös kaupungeista.

Ihmisten työpaikat keskittyvät siis luultavimmin fyysisesti edelleen, mutta entistä useampi pystyy valitsemaan tämän rinnalla asuinpaikkansa vapaasti.
Isoimpien kaupunkien rinnalla pärjäävät siis alueet, joilla on vetovoimatekijöitä, ja joissa ihmiset vapaaehtoisesti haluavat viettää aikaa.
Puumalalla on vapaa-ajan asumisen paikkakuntana tässä kisassa erittäin hyvät pärjäämisen mahdollisuudet. Eräs tällainen merkki on se, että juuri Puumala ja Kangasniemi ovat Etelä-Savossa ne kunnat, joiden muuttoliike on tällä hetkellä positiivinen.

Puumalassa syntyneistä ja edelleen hengissä olevista noin viidestätuhannesta suomalaisesta vain 25 prosenttia, eli noin 1200 asukasta, asuu enää synnyinkunnassaan. Osuus on Suomen kuntien pienimpiä.
Noin 45 prosenttia puumalalaisista on puolestaan muualla syntyneitä, ”junan tuomia”, kuten minäkin. Heidän määränsä kasvattaminen on ehdoton elinedellytys Puumalalle, varsinkin jos syntyvät lapset ovat tulevinakin vuosina yhden käden sormilla laskettavissa.
Alueen vetovoimatekijöiden ja kilpailuetujen tunnistaminen, vahvistaminen ja korostaminen on tässä erityisen tärkeää.

Matias Hilden

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*