Maallista, maallista vaan…

3.8.2017
Älä kiinny mihinkään tai keneenkään liikaa, koska se/hän ei tule koskaan olemaan sinun ikuisesti. Näin tuli tällainen ihan omasta päästä pikapikaa keksaistu filosofinen ajatelma mieleen eräänä päivänä lähimenneisyydessä, kun olin tyhjennys- ja pakkausurakoimassa erästä asukkaistaan tyhjentynyttä omakotitaloa Puumalan kohta taas hiljenevässä kirkonkylässä.
”Se on sitä maallista vaan…”, huokaa selkäni takana paikalle saapunut naapuri ja tyhjentyneen talon edesmenneiden asukkaiden ystävä. Ja ei voi muuta kuin yhtyä edelliseen puhujaan.
Näitä tyhjentyneitä ja tyhjentyviä taloja ja asumuksia Puumalassa riittää. Ja tuo tavarapaljous joka talojen uumeniin kätkeytyy, on aivan valtava taakka. Omaisille, jotka ovat yleensä nuorehkoja ja työikäisiä. Ja omat talot ja asumukset aivan muilla ilmansuunnilla. Tavara on usein ihan hyväkuntoista, mutta iältään ei niin vanhaa, että sillä olisi keräilyarvoa. Ja muoti sanelee loput. Eli roskalavatavaraa.
Jollekin, jossakin satojen ja tuhansien kilometrien päässä tällä ”roskapaljoudella” olisi paljonkin käyttöä. Tuntuu turhauttavalta, että käyttökelpoista irtainta ei voida sen paremmin kierrättää ja hyödyntää tässä maassa ja maailmassa.
Sama pätee paitsi tavaraan, myös muun muassa elintarvikkeisiin. Vaikka nyt on jopa menty kulutuksessa se pieni askel eteenpäin, että esimerkiksi ”parasta ennen” -elintarvikkeita ruokakaupat voivat ja saavat luovuttaa tarvitseville sen sijaan, että ne heitettäisiin suoraan biojäteroskiin. Kuten ihan äskettäin vielä tehtiin.
Tavaraa on liikaa. Jopa yleishyödylliset yhdistykset saattavat lakkauttaa lahjoitetun kirpputoritavaran vastaanottamisen, koska lahjoitettu tavara ei ole tarpeeksi laadukasta. Tämä johtuu siitä, että kaikki käyttötavara vaatteista alkaen on tehty ja teetetty niin halvalla ja huonoista materiaaleista.
Ja hintakilpailu on kova ja nykyihminen vaihtelunhaluinen. Uutta on saatava, mutta se ei saisi maksaa juuri mitään. Elektroniikka-alan tavaroiden tuotekehitys taas menee sellaista vauhtia eteenpäin, että vuosi sitten ostettu vemputin on kohta jo antiikkia. Ongelmajätettä.
Köyhällä ei ole varaa ostaa huonolaatuista. Niin sitä ruukattiin sanoa. Mutta mistä sitä hyvälaatuista enää saa? Sellaista, mikä ei ole piraattikopio. Eli mitä me tästä opimme? Emme mitään. Tulevat sukupolvet ovat perineet nämä samat keräilijän geenit, jotka suorastaan velvoittavat täyttämään autotallit ja kanahäkkivarastot täyteen kaikenlaisella tulevaisuudessa tarpeettomalla roinalla. Jonkinlainen katkos kierteeseen on luultavasti luvassa vasta sitten, kun lähdetään seuraavalle evakkoretkelle.

Tuula Närvänen

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*