Sumua silmään ja sanat sekaisin

6.7.2017

Sinä aamuna Poika heräsi silmittömän pahalla tuulella, aivan kertakaikkisen kiukkuisena. Hän oli avannut aamun lehden ja paha tuuli oli yltynyt ylettömyyksiin.
-Silmittömän ja silmittömän, mitä se sekin on tarkoittavinaan! Poika jupisi itsekseen. Hän oli piirrellyt silmiä sanomalehden reunaan. Silmä. Silmätön. Silmitön. Silmu. Silmuton. Silmi. Ensimmäiset silmättömät särjet oli löydetty rantavedestä silloin, kun ihminen ei vielä ymmärtänyt, että kaikkea tehtaiden ja ihmisten jätteitä ei voi ajaa järvien vesiin. Ymmärtääkö vieläkään?
Kiukku oli saanut alkunsa jo edellispäivänä, kun työpaikalla oli taas kerran keskusteltu tehostamisesta.
-Tehostaminen on sitä, että töitä lisää, palkkaa vähemmän, vastuita enemmän, seuraamukset kovempia, tulosta on tultava. Pojan sappi alkoi hiljalleen kiehahdella. Tulos? Mitä se on? Poika pohti asiaa.

Miten se tulos oli näkynyt työpaikoilla viime vuosina ja mitä se oli tarkoittanut. Pojan työpaikalla tulos oli tarkoittanut sitä, että tehottomimmat oli palkittu. Toiveina nostaa tehoja rahalla? Tehokkaimmat jatkoivat ennallaan. Toiveina, että tekevät töitään tekemisen riemusta. Teho? Fysiikan suure – muistaakseni, Poika hörppäsi kahviaan ja haukkasi leipää. Seuraamus? Rangaistus vai palkinto! Rikosseuraamusvirasto! Virasto? Konttori? Rikos ja Rangaistus! Kaurismäen leffa!
-Olenkohan järjissäni, Poika mietti.

Sanojen merkitykset olivat muuttuneet. Kustannustehokas korvasi vanhan kunnon halpa-sanan. Tasa-arvo-sana oli kokenut inflaation ja sitä käytettiin mitä oudoimmissa yhteyksissä. Kaneli ja kardemumma maistuvat tasa-arvoisesti Kaarinan Kahvilan leivonnaisissa…

Ennen muinoin ”ottaa koppi” oli pesäpallotermi. Nyt kuka milloinkin ja milloin mistäkin asiasta otti kopin ja teki sitten mitä? Useimmiten ei mitään. Kunhan oli ottanut kopin ja pyöritteli sitten sitä koppia työpöydällään, kunnes koppi hautautui myöhemmin otettujen koppien alle. Jotka nekin sitten ottivat ja hautautuivat seuraavien koppien alle. Seurantaa? Mitä se seuranta sitten on? Raportointia? Mitä se sitten on?
Koppi. Seuranta. Raportti. Juurikin niin. No juurikinpa niin. Juuria. Juuri. Juureva. Juuri, juuresta, juureen…
Poika huokaisi. Hän oli rippikoulussa Raamattunsa lukenut. Jotain kai siellä hänen muistaakseen kirjoitettiin puheen sisällöstä. Selvästi ja yksiselitteisesti kehotettiin puhumaan ja ilmaisemaan itsensä. Niin, että hölmömpikin ymmärtää mistä on kyse.

Poika taitteli aamun lehden kasaan ja mietti hetken. Kai se sitten on niin, että lehden tarkoituskin on matkan varrella muuttunut. Sen tehtävä ei ole enää välittää tietoa ja kertoa maailman asioista ymmärrettävästi. Ehkä sen tehtävä sittenkin oli keskiajan palovartijan tehtävä.
Maailmassa kaikki hyvin, vaikka maailma palaa. Meillä ei pala, nukkukaa hyvin.
-Se on sitä kuuluisaa semanttista hälyä, Poika huokaisi, siemaisi kahvinsa loppuun. Hän ei enää ollut silmittömän vihainen ja kiukkuinen. Hän oli vain väsynyt. Onneksi on loma ja lomalla voi vain olla ja oleminen on pakko, niin kauan kuin ei taivaan riemuihin tempaista. Juurikin niin, että sitä voi pitää elämän mittaisena koppina.

Päivi Musakka

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*