Puumala mielessäin

27.4.2017
Olen asunut joskus muinaisuudessani myös Mäntsälässä, jota Kake Singers -niminen pumppu kunnioitti korvamadoksi muuttuneella renkutuksellaan vuosia sitten.
Mutta nyt siis on Puumala mielessäin. Ja paljon upeita asioita on täällä tapahtunut ihan lähimenneisyydessä.
Sanokaa minua piilofeministiksi, mutta naisvaltuutettujen määrän kasvu kunnallisvaaleissa oli iso ja myönteinen asia. Valtuutettujen keski-iän selvä lasku on jo suorastaan toiveita herättävää, sillä sitä kautta ehkä saadaan tarpeellista selkänojaa nuorille tärkeiden asioiden edistämiseen kunnassa. Ei niin, etteikö kunnanjohtajan ja virkamiesportaan oma panos olisi jo vienyt asioita oikeaan suuntaan.
Lisätarvetta siihen korostaa myös vaalitulos, jossa eniten ääniä hävisi mummojen ja pappojen kellokkailta.

Taaperoikäisten ilmainen päivähoito vei Puumalaa valtakunnan uutisiinkin ja jollakin aikajänteellä houkuttelee nuoria pareja muuttamaan parhaassa lapsentekoiässä Puumalaan. Eikä ainakaan haitaksi ole sekään, että veroäyriä laskettiin, kun taloustilanne sen salli. Kuinka moni muu kunta on rohjennut tehdä saman?
Edellisiin, hyviin päätöksiin nivoutuu saumattomasti myös moni uusia työpaikkoja tuova hanke, kuten Pistohiekan alueen kaavoitus. Kun päästään muutama vuosi eteenpäin, sinne tulee kymmeniä uusia työpaikkoja, joka Puumalan kokoisessa kunnassa on paljon.

Jotkut yleisönosastojeesustelijat ovat raakkuneet, että Pistohiekan kehittäminen on pois Sahanlahdesta ja Anttolanhovista. Niin väärin fundeerattu: lisääntyvästä vierailijoiden määrästä riittää voita kaikkien leivälle, kunhan ei tuudittauduta Ruususen uneen. Jo tehdyt päätökset ja avaukset ovat jo merkittävästi pidentämässä matkailusesonkia, eikä kaikkia kiinalaisia tai muita kaukomatkailijoita tarvitse lennättää Lappiin, kun ihasteltavaa riittää meilläkin. Maailman puhtainta ilmaa on hyvä hengittää ja hypnoottisen kaunista maisemaa ihailla. Oikeaa, kestävää kehitystä on rakentaa sen ympärille aivan uutta infrastruktuuria.
Siis edelleen, Puumala mielessäin. Pieniä, mutta positiivista kuntakuvaa edistäviä tekoja on nähty enemmänkin. Sillan valaisu tuo varsinkin pimeneviin iltoihin Verrazanon sillan veroisen valoteoksen, jossa on ainesta niin postikortteihin kuin selfiekuvien taustaksikin. Keskuskadun kasvojenkohotus tulee sekin kreivin aikaan ja olisi voinut tulla aiemminkin, mutta olkoon nyt sitten paikallinen Suomi 100 -teko sekin.

Kanssaihmisille pitäisi toivoa ja toivotella pelkkää hyvää, kuten me länsilaitalaiset täällä Hurissalossa tiedämme. Tarkoitus on kesän Kirjakemmakoilla johtavan rikoskirjailijan opastuksella tutustua sosiaalisen median käyttöön hyvän tekemisen välineenä. Paikallisia esimerkkejä meillä on käytössä riittävästi. Erityinen huomio tullaan kiinnittämään tasavallan presidentin esimerkilliseen otteeseen nuorten somekasvatuksessa. Ennen sanottiin, että nuorena vitsa väännettävä. Nyt ehkä sopisi sanoa, että nuorena some-etiketti opittava, ettei sitä koskaan väärin käytettäisi, koulukiusaamiseen tai muuhun ikävään käytökseen.
Jos etiketti ei ole nuoresta pitäen hallussa, niin eihän siitä mitään hyvää voi vanhempanakaan seurata.

Timo Korppi

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*