Tabletteja tänne ja äkkiä

20.4.2017
Toisena pääsiäisaamuna Poika heräsi hirveään pahoinvointiin. Hän könysi lääkekaapille, kaivoi jo vanhentuneen tablettipurkkinsa esille ja huiskautti närästyslääkkeen vesilasillisen saattelemana alas.
Päivän mittaan Pojan olo vain huononi. Hän avasi tietokoneensa ja kuukeloi oireensa. Vauva–palstalta selvisi, että hänellä oli vatsakatarri. Suomi24–palsta kertoi Pojan sairastavan vatsahaavaa. Facebookissa ”ystävät” arvelivat, että nyt oli jo aika mennä sairaalaan. Selvä vatsa- tai paksusuolen syöpä, lohdutti melkein lääketieteen- ja kirurgian tohtori, viestinnän konsultti ja tuore runoilija.
Poikaa pelotti. Hän heittäytyi vuoteelleen, avasi mökin ikkunan ja antoi Saimaan tuulien leyhyä kylminä tuvan nurkkien läpi. Viereensä sängylle hän asemoi sekä omansa että työkännykän. Omansa sekä työtabletin. Lattialla lekotti oma tietokone ja keittiön pöydällä raksutti työkone. Tiedon valtatie oli auki joka suuntaan. Tietoa tuli ja Pojan olo meni aina vaan surkeammaksi. Häntä oksetti.

Liikuntakonsultti, ravintokonsultti ja mindfulness–konsultti tarjoilivat sivustoillaan terveitä elintapoja. Tupakka pois, viina pois, valvominen pois, kasviksia, jyviä ja papanoita mämmin, lampaan, suklaan ja punaviinin sijaan.
Poika lähti lenkille. Selkäreppuun hän varasi tablettinsa ja kännykänsä, vastaili lenkin aikana työviesteihin, ohjeisti sidosryhmähenkilöitään ja päivitti Työnantajan intrasivuja reippailla lomaviesteillään.
Yhtäkkiä Saimaasta sukelsi norppa ja Poika pysähtyi. Rantapuissa kisailivat tiaiset, lauloiko mustarastaskin. Pojan vatsa hankaloi edelleen, kiersi ja ryppyili ja vaati jatkuvaa huomiota. Poika avasi reppunsa ja kaivoi esiin närästystablettinsa, käänteli purkkia edestakaisin, nosti rantakiven ja kaatoi tabletit santaan. Hän asetteli kiven tablettikasan päälle. Hän nosti repusta kännykät ja tabletit. Hän nousi seisomaan ja heitti molemmilla kännyköillään komeat kuusi leipää, työtabletilla ei irronnut ensimmäistäkään. Se oli aivan liian painava. Kotitabletti upposi komeasti.

Poika käveli mökille hissukseen, vatsa tuntui rauhoittuneen ja olo oli kevyt. Poika reipastui ja päätti sanoa itsensä irti töistään. Eihän tätä tiedon valtatiellä vellomista, ohjeistuksia ja itsensä jatkuvaa mittaamista kestä terveenä kukaan.
Poika avasi reppunsa ja päätti soittaa Esimiehelleen heti. Sanoista tekoihin, hän tuumi ja penkoi reppuaan.
Mutta missä se kännykkä on? Niin sai Poika jatkoaikaa ja mahdollisuuden keksiä, mihin oli puhelimensa kadottanut. Hän sai vielä tilaisuuden palata töihinsä, saada uuden kännykän ja tabletin. Hän saattoi vielä kerran palata tiedon ihanalle valtatielle, sillä vaikka mieli on vahva, liha on heikko.

Päivi Musakka

Share This:

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*